Posted by jukkahoo
Helsingin sanomien uutisen mukaan Spotifyn Suomen kuunnelluimpien listalla on pelkkää kotimaista, mutta ei yhtään naista. Koska kotimainen musiikki kiinnostaa minua melko niukasti, ja suomenkielinen vielä vähemmän, koin tarpeelliseksi näin puolikuntoisena flunssamiehenä tarkastaa, mistä oikein on kyse. Lista siis viereen ja kuuntelemaan.
Listan ykkösenä on höpötyskappale, jossa kaverilla on rakkaushuolia, ja johon Menestys on paras tapa kostaa. Artisti on nimeltään Ares, johon nyt ensimmäistä kertaa tässä tutustuin. Välillä riimitellään äärimmäisen yksinkertaisesti, sitten joikataan hieman vaatimattomalla äänellä, jonka huojuntaa huolletaan autotunella. Turhaa musiikkia, ei jatkoon.
Kakkosena onkin sitten Vörån suurten poikien saunalallatus Bara bada bastu. Onhan tämä edelleen sympaattisen hauska.
Kolmantena on jälleen höpötystä, vuoden kuunnelluimman artistin, Turistin Taikuri. Ei tämäkään nyt erityisesti ns napppaa, mutta en sitä odottanutkaan. Tässä on tämä sama ongelma kuin feels-spefissä, olennaisinta on näyttää hyvältä ja TUNNETTA täytyy olla kybällä. En oikein hahmota tätä bängeri-mainostusta. Sen verran vaatimaton tämä nyt musiikillisesti on.
Tämä JVG on tehnyt musiikkia jo kotvasen aikaa ja jos yhtään seuraa urheilua (erityisesti jääkiekkoa), niin herrojen musiikkia saa kuulla ihan riittävästi. Rehellisesti tämä ei erityisemmin erotu aiemmasta, kohtuullinen kertsi, tuttua höpötystä ja hyvin suomalainen komppi. Iskelmäähän tämä on.
Isac Elliotin nimen olen kuullut aikaisemmin, mutta musiikkia en tietoisesti. En koe menettäneeni mitään, tässä ollaan taas aivan samalla reseptillä liikenteessä kuin parin aikaisemman tämän listan kappaleen kanssa. Ehkä se siitä? Ei kiitos.
Toisessa elämässä on hieman enemmän otetta, perussuomihöpötystä naisen perään itkemisestä ja katumisesta. Seija Simolan Kun aika on saa Lauri Haavilta hommagen. Toivottavasti tästä irtoaa muutama euro jälkeläisille.
Ei kai tämä Averagekidluken Diva nyt ihan muminahöpötystä ole, mutta ihan yhtä hyvä tai huono tämä on kuin aikaisemmatkin kappaleet tällä listalla. Riimit ovat kyllä kiusallisen tyhmiä. En oo tulos takas hiimaan, kun kaiken menit piilaa, yeah Yeah, indeed.
En odottanut listalta T-paita kappaletta, mutta ihan samaa marinaa naisen perään, tylsällä kompilla varustettuna. Ei tämä kelvoton kappale ole, mutta eihän tämä nyt voi millään edustaa suomalaisen musiikin kovinta kärkeä? Kas, taas Aresin kappale, jossa Bizi-nimimerkillä vaikuttava artisti fiittaa.
Liike on lääke, toteaa Turisti. tuttu kaveri. Näemmä Emma-voittaja, sen verran Emma-patsasta esitellään videolla höpötyksen ja siveän elostelun ohessa. Olihan tässä aikaisempia kappaleita viihtyisämpi rytmi sentään.
Taas Ares? Onneks ei sentään tämän enempää.
Mitä jäi käteen? Vähemmän yllättäen jo olemassa oleva tieto siitä, että en ole tämän musiikin kohdeyleisöä, jota selvästi on ihan riittävästi ilman minuakin. En ihan heti koe tarvetta kokeilla tällaista testiä uudemman kerran. Olen oman musiikkimakuni onnellisesti vangitsema ja vaikka jokainen uusi artisti tai biisi, aivan ennalta tuntemattomista vanhemmista puhumattakaan, on enemmän kuin tervetullut kuuntelulistalleni, niin näihin kappaleisiin tuo maku ei kyllä taivu. Tottakaj tuossa on se yksi poikkeus, mutta kyseinen kappale on muutenkin ihan eri kategoriaa kuin yhdeksän muuta.
Oletan, että iso osa siitä artikkelin kaipaamasta naisten tekemästä musiikista ei mahtuisi soittolistalleni, mutta todennäköisesti pitäisin siitä edes hieman enemmän, ellei siellä sitten olisi merkittävissä määrin jotain ulinaballadeja.
Ei tästä tämän ihmeempää tekstiä saa aikaiseksi. Turha haukkua, kun ei ole mitään kiinni tässä ja syväanalyysia näistä kappaleista ei tekisi edes Koistisen labradorinnoutajakaan.
Eating Muffins 