Eating Muffins

Halme Polvinen Family Collective. You will all be assillymated

Designed with WordPress

Category: Fantasy

  • Joulukuun kahdeskymmenes 2023

    by

    , , , , ,

    Posted by jukkahoo

    56. Ihan kohtuullinen määre, johon pääsemiseen on toki tarvittu hieman modernin lääketieteen ihmeitä ja jonkinlaista itsesäilytysvaistoa. 

    Sen kunniaksi ostin itselleni taas kirjoja, koska tykkään tehdä niin ja Sarikaan ei liikoja aiheesta esitä kritiikkiä. Tämän kertaisen paketin sisältö koostui seuraavista kirjoista.

    Peace

    Eräskin australialainen kamu on kehunut Garry Disher -nimistä sanantaitajaa, joten kun kerran aina satunnaisesti rikoksen polulle eksyn, niin päätin koettaa, josko Outbackin tuppukylään karkotetun poliisin kertomuksessa olisi sitä jotain. Ilmeisestikin tunnelma, sanankäyttö ja jonkinlainen olennaisen australialainen mielenmaisema vetoaisi. 

    The Death of Sir Martin Malprelate

    Adam Roberts nyt vain on yksi mielenkiintoisimmista kirjailijoista, joiden teoksiin tartun yhä uudelleen ja uudelleen, joten hänen viimeisin on taas näitä pakkohankintoja. Ja onhan tuo viktoriaaninen aikakausi, erityisesti sen alkupuoli, sen verran kauhunsekaista fantasiaa, että. 

    Saevus Corax Captures the Castle

    "Se" itsestään selvä pakkohankinta on kuitenkin K. J. Parker, josta on tullut minulle David Gemmellin ja Chinan Miévillen seuraaja kirjailijana, jonka jokainen uusi teos hankitaan heti, eikä jäädä miettimään. Trilogiasta on tosiaan kyse ja kolmaskin osa on nyt ilmestynyt ja tilattu, joten eiköhän tässä alkuvuodesta aloiteta tutustuminen Saevuksen hieman arveluttavaan elinkeinoon – nimittäin kuolleiden sotilaiden ja taistelukenttien tyhjentämiseen kaikesta arvokaasta ja ehkä vähän vähemmänkin arvokkaasta. 

    Apteekkari Melchior ja Pilatuksen evankeliumi

    Tuo eteläisen naapurivaltiomme SF-maisteri Indrek Hargla näyttäisi kirjailevan näitä mainioita keskiaikaan ja näille maille sijoittuvia mysteereitä aika hyvällä tahdilla. Elokuviakin näyttäisi tulleen, mistähän niitä pääsisi näkemään? 

    Secret Teachings of a Comic Book Master: the Art of Alfredo Alcala

    Joskus vain täytyy ihailla kuvataidettakin. Yllättävän paljon tekstiä, osa jopa varsin mielenkiintoista, vaikka kokonaisuus ei nyt ihan niin innoittava ollutkaan. 

  • Joulukuun yhdeksästoista 2023

    by

    , ,

    Posted by jukkahoo

    Tänään ollaankin sitten joululahjaideoiden parissa kevyellä otteella. 

    Joululahjaksi suosittelemme aina yhtä hauskaa sarjakuva-antologiajulkaisua Kylmä Metalli, jota Porin suunnasta toimitellaan ja tehdään. Aleksi nostaa jälleen kerran esille suosikkinsa Mark Lawrencen kirjan The Book that Wouldn't Burn, joka on kuulemma jotain aivan uutta ja erilaista kuin Kuningas Grimdarkin muu tuotanto. 

    Itse suosittelen kaikille Helsingin Science Fiction seuran jäsenyyttä ja aina yhtä jännää Tähtivaeltaja-lehteä! Niin ja tämän podcastin kuuntelemista, sehän on jopa ilmaista! Nostetaan vielä erikseen Snorri Kristjanssonin The Hidden Legion, joka kertoo niistä 17.legioonan sotilaista, jotka selvisivät Teutoburgin taistelusta ja muodostavat Legio Occultisin, salaperäisen yksikön, jota Vestan neitsyitten Mater Populi johtaa taistelussa Pimeyden ja muiden ikävien tasojen hirviöitä vastaan. 

    Snorrilta on aikaisemmin ilmestynyt (fantasia)trilogia viikingeistä. Swords of Good Men on Valhalla Sagan ensimmäinen osa ja antaa hyvän kuvan siitä, millainen kirjoittaja Snorri on. Kuten Mark Lawrence arvostelussaan sanoo: "en oikein osaa sanoa, onko tämä hyvä kirja vai ei, ja miksi, mutta jotain selittämätöntä tässä on, joka saa minut pitämään siitä". Aika villi tapa vaihtaa kertojaääntä kesken kappaletta, jopa vähemmän kaoottisessa kohtauksissakin. Taistelun tiimellys ei ole koskaan ollut näin "aitoa". 

    Snorri vaihtoi sitten hieman astetta vielä vähemmän fantastiseen, Kin, ensimmäinen Helga Finnsdottirin tarina, kuvaa yksinäisen viikinkiasutuksen melko dramaattista perhetapaamista, ja tapahtuneen murhan(murhien) selvittelyä. Yllättävän viihdyttävä whodunnit, jossa aika rauhallisesti ja vähäeleisesti "tutkitaan" murhaa, jonka on täytynyt tehdä joku perheen jäsenistä, jotka ovat kokoontuneet yhteen. Klassisia särkyneen perheen, jolla voimakas patriarkka isänä ja erilailla ongelmallisia lapsia ja näiden puolisot. Kaiken ulkopuolella sitten päähenkilömme Helga, joka ratkoo tapahtunutta. Näitä kirjoja tuli toinenkin romaani Council sekä pienoisromaani Blood Toll. Ilmeisesti kuitenkin myynti ei ollut riittävä jatkamaan sarjaa. Saa nähdä miten The Blood Dawn -trilogian käy, ainakin pitch on taas oivallinen.

    Ylimääräisenä viikinkeihin liittyvänä asiana nostan vielä esille Nathan Hawken Gallow-trilogian, vähemmän yllättäen myös hyvin hurmeisen kirjasarjan, jossa päähenkilö Gallow on entinen "haaraparta", mutta vaihtanut elon rauhallisempaan työhön seppänä. Eihän tästä seikkailuviihdettä saa, joten kirves käteen ja kohti vieraita maita, hoi! Hyvin gemmeliaaninen kertomus pätevästä taistelijasta, joka ei ole sankari, ehkei edes antisankarikaan, vaan jotain sieltä välimaastosta. Varsin grim ja gritty, enimmäkseen "historiallinen" vaikka mitään paikallistettavaa ei mainita nimeltä, ja fantasiaelementtejä on ehkä enemmän lukijan mielikuvituksessa kuin itse kertomuksessa. 

    Eriomainen esimerkki kirjasta, jonka hankintaan visuaalinen ulkomuoto oli enemmän kuin vaikuttamassa. Ensimmäisessä painoksessa ei kirjojen kannessa ole kuin reipashenkinen maalaus. Hawke on muuten Stephen Deasin salanimi.

  • Joulukuun seitsemästoista 2023

    by

    , ,

    Posted by jukkahoo

    Vaan eipä se tohtori Raevaara päässyt vieläkään liukenemaan pankkiholvistamme. Joten oli aika kysyä päivääkin polttavampi kysymys hallituksen kulttuurin asemasta ja sen tukemisesta. Emme ole erityisen valoisalla tuulella.

    Nythän on niin, että aina ei ole mahdollista ymmärtää kaikkea. Niin kuin nyt esimerkiksi sitä, että viimeisin Indiana Jones elokuva sai kohtuullisen kehnot arviot ja sitä on yleisesti pidetty tylsänä ja turhana jatko-osana. Ehkä niin, mutta onhan se oikeasti erittäin hyvä Indy-leffa, vauhdikas, sillä lailla ikääntyneen päähenkilön tavoin, ja Phoebe Waller-Bridge tekee mainion roolisuorituksen Vompattina. Kaikki perinteiset Indiana Jones -arkkityypit natseineen ja pölhöine englantilaisine professoreineen, tuhoamassa kulttuuriperimäämme ja rikkomassa fysiikan lakeja. Tällä kertaa viimeistä osiota ihan tosissaan.

    Minä pidin Kohtalon Kiekosta, ihan vilpittömästi. Onhan se hieman liian pitkä, mutta minusta se ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä, kuin aika moni muu viime vuosien vastaavan pituinen spektaakkeli. Ensimmäinen tunti vierähti aika huolettomasti vauhdikkaasta kohtauksesta toiseen ja Harrison Fordilla oli ihan hyvää pössistä tarjottavaksi. Tunnelma oli aidosti "Indiana Jones"-henkinen ja ainakin allekirjoittanut oli hyvin tyytyväinen. Jopa erittäin.

    Loppua kohden vauhti hieman hiipuu, Vompatti ottaa sen Action-Man roolin ja on erittäin hyvä siinä. Ja kun se jutun clue (josta olin onnistunut pitämään itseni onnellisen tietämättömänä ennen elokuvan näkemistä) alkoi aueta, oikeastaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa, niin matalien odotusarvojen ja henkilökohtaisesti varsin hyvin toteutetun "tapahtuneen" jälkeen olin itse asiassa ihan iloisesti yllättynyt siitä, että en ollutkaan pettynyt loppuratkaisuun. Ei se riemunhuutoja saanut aikaan, mutta kun tässä nyt kuitenkin on kyse fantasiaelokuva-sarjasta, niin tämäkään juonenkäänne ei ahdistanut tai tuntunut liian isolta loikalta. 

    Ja hei, Antonio Banderas! Aina hyvä. 

    En minä kaipaa enää lisää Indiana Jones -elokuvia, nämä on nyt nähty ja uudemman kerran näitä kaikkia neljää elokuvaa voi hyvällä mielellä katsoa, kun mieli niin halajaa. 

  • Joulukuun kolmastoista 2023

    by

    , , , ,
    Posted by jukkahoo
     
    Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterin luukku numero kolmetoista ei ole mikään epäonnenluukku, vaan täyttä tykitystä! 
     
    Nostin esille tosiaan varsin hauskan vaihtoehtoisen historiallisen sf-kirjan, jossa se poikkeamakohta on aika lailla erikoisin eli protagonistiemme ymmärtämä tiede onkin ptolemiaanis-aristoteliaanista. Maapallo on kaikkeuden keskipiste ja fysiikan lait noudattavat antiikin ajan ajatuksia eli kaikki koostuu neljästä elementistä ja taivaankansi on täynnä kiinteitä tähtiä, vaan mitäpä sitten, kun törmäämme kiinalaisiin, joiden tiede onkin heidän perinteiden mukaista Xi-virtausta, viidellä elementillä! Kirjailija on siis Richard Garfinkle ja teoksen nimi Celestial Matters. 
     
    Vesa nostaa esille eilen esille Edwin Christiansonin teoksen Vahvemman oikeudella: kapteeniluutnantti von Wilden muistoja sodasta 1920–1921 jonka ansiokas pienkustantamo Nysalor julkaisi 2020. 
     
    Adam Robertsin kirja, josta Aleksi puhuu, on tietenkin nimeltään Polystom. Hieno kirja, jossa tosiaan lennetään ilmakehässä ihan Kuuhun saakka. Ison konseptin teos, joka on mielenkiintoinen kolmen pienoisromaanin yhdistelmä rakkaus-, murha- ja kummituskertomuksia, jos kohta kärsii Adamin alkupään teosten keskeisestä ongelmasta eli siitä että konsepti on täysi kymppi, ellei peräti yksitoista, mutta tarina ja henkilöhahmot eivät aivan saman veroista mielikuvituksen lentoa. 

  • Joulukuun kahdestoista 2023

    by

    , , ,
    Posted by jukkahoo
     
    Lisää Vesaa! Näin se on nähtävä ja Vesalla riittää tietoa ja puhetta, mutta kalenteriluukku ei voi olla parituntinen, vaikka niin me haluaisimme -  toivon mukaan myöskin te(?). Eilen olimme maalla ja merellä, joten on selvää, että tänään matkaa tehdään ilmaan! Ja aavikolle! Tai ainakin avaruuteen. Iskee sen tuhannen volttia. 

    Blogipostaus voi toki olla vaikka kuinka pitkä. Tai lyhyt. 

  • Joulukuun yhdeksäs 2023

    by

    , ,

    Posted by jukkahoo

    Rakkaus, on se vaan hienoa. Ja romantiikka. Sekin on hienoa. Niin kuin scifi ja fantasiakin, joten voisi kuvitella, että yhdessä nämä olisivat sitten jotain ihan tavattoman hienoa. Vaan kuinka on? Otimme selvää aiheesta Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa. 

    Ja sitten taas täytyy korjata sanomisiaan. The Nightmare before Christmas ei ole Tim Burtonin elokuva. Tai siis onhan se, elokuvan koko nimi on kai kuitenkin Tim Burton's The Nightmare before Christmas ja Tim Burton on sen tuottaja ja alkuperäisen tarinan tekijä. Henry Selick on kuitenkin se ohjaaja. Klassinen tietovisa-knoppi, tästä talteen.

    Se John Travoltan elokuva taas on Phenomenon, jonka yhteydessä ei ole väärin mainita Kukkia Algernonille eli Charlya. Molemmissa päähenkilön älykkyys kohentuu merkittävästi, kunnes se joko aiheuttaa tämän kuoleman (Phenomenon) tai taantumisen takaisin lapsen asteelle (Charly). Toki Algernonkin kuolee. Hieman samaan kategoriaan voidaan laskea Mel Gibsonin Forever Young, jossa ei taideta kuolla, vaan vanhennutaan kauniisti. 

    Ja hei, Kaunotar ja hirviö! Siinäpä romantiikka tihkuva fantasiaelokuva. Tähän tosin mahtunee muutamakin Disney-elokuva…

    Ja se "korealainen scifi-elokuva, joka pohjaa anglo-amerikkalaisen kirjailijan teokseen" ei, yllätys yllätys, ollut korealainen, vaan japanialainen. Ja se "tunnettu kirjailija" oli itse Robert A. Heinlein, jonka kirjan The Door into Summer, japanialaiset filmasivat 2021. Ja se löytyy itse asiassa edelleen Netflixistä, joten jokainen voi itse käydä toteamassa, kuinka hyvin a) teos on sovitettu ja b) miten vanhan maestron vähemmän merkittävä myöhäistuotannon teos sopii romantiikka-teemaan.

     

  • Joulukuun seitsemäs 2023

    by

    ,

    Posted by jukkahoo

    Yritän tämän päivän Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterissa koota muutamaan minuuttiin ajatelmia fantasian tilasta tällä hetkellä, enkä kyllä voi sanoa onnistuneeni erityisen hyvin. Ajatus katkoo ja sanoja jää pois. Punainen lanka katoaa, ranskalaisia viivoja pullahtaa esiin useampia, ilman logiikkaa tai johdonmukaisuutta, saati sitten kokoavaa eetosta. Jonkinlainen ajatus tässä kyllä takana oli, mutta se jäänee kuulijalle hahmottomaksi, jos ei osaa lisätä väliin olennaisia avainsanoja. Äh, harmittaa.

    Mutta jos nyt, näin muutaman tunnin asiaa haudottuani, pitäisi jotain sanoa, niin ehkä nostaisin nuo samat aihiot esiin. Fantasia ei ole enää yksi monoliitti, jos se sitä on koskaan toisaalta ollutkaan, mutta mikään yksittäinen alalaji ei vaikuttaisi olevan mitenkään toisten yläpuolella. Tosiasiahan toki on, että se perinteinen, eurooppalaisen kansanperinteen ja tarinoiden feodaali-henkinen seikkailukertomus on edelleen se fantasian isoin ja varmasti myös luetuin osa. Se perinteinen tolkienaalinen/roolipeli/seikkailufantasia, jossa on magiaa, suuria tunteita, Iso Paha ja kaikkea kivaa tiskipöydästä tukisukkiin. 

    Mutta sitten tulevat erilaiset romantiikkaa tihkuvat kauhufantasiat, YA-henkiset fantasiat, urbaani sekoitus vähän kaikkea, grimdark, eksoottisen maailmat ja mytologiat, sekä tietenkin se podcastissakin esille nostettu comfy-fantasy. Travis Baltree, T. J. Klune, T. Kingfisher (ensi vuonna Finnconissa!), Becky Chambers, Heather Fawcett, Kay O'Neill, Margaret Rogerson jne ja niin edelleen. Yhteinen tekijä? Ei varsinaista, mutta kirjojen nimet ovat usein kohtuullisen "whimsy" (Emily Wilde’s Encyclopaedia of Faeries, The Very Secret Society of Irregular Witches, A Wizard’s Guide to Defensive Baking, The Tea Dragon Society, Bookshops & Bonedust etc) ja kirjoissa on kiva yhteisö ja vähemmän seikkailua, eikä tarkoituksena ole pelastaa maailmaa tai tuhota sitä Iso Pahaa. Vähemmän juonta, enemmän ihmissuhteita ja sitä lohdullista luentaa. 

    Onhan se kuitenkin kiva, että kaikille on jotakin, eikä kaikkien tarvitse lukea samoja kirjoja. Tällainen vanha ukulikin saa lukea vaikka Andy Offuttia tai James p. Blaylockia, jos siltä tuntuu. Ja miksei tuntuisi!

  • Joulukuun neljäs 2023

    by

    , ,

    Posted by jukkahoo

    Tänään mentiin ja "anboksattiin" laakotti, joka oli saapunut täynnänsä kirjoja. Kivakiva. Vaikka tämä ei nyt ehkä aivan sitä otollisinta kuulijaviihdettä olekaan, niin kyllä sen avausnauhan "rrrrrrraaaaPPPs" oli todellinen ASMR-veto.

    Repäisyn lisäksi puhuimme erilaisista nettikirjakaupoista ja kirjojen tuottamisesta Suomeen, ja mikä mahtaa olla itellan rooli tässä kaikessa. Esittelyssä kolme keskeisintä käyttämääni kauppaa eli: 

    Thriftbooks– Ameriikan ihmemaasta toimiva "generoija" (ei helkata…) eli nettipohjainen kirjakauppa, joka kokoaa yhteen tuhansien eri kaupustelijoiden varastot ja myy tuotteita eteenpäin itsenäisenä toimijana. Ei muuten ole Amazonin kumppani.

    Adlibris– on tietenkin ruotsalainen firma, jonka lonkerot ulottuvat siis Hyvinkäälle täällä kotomaassamme. 

    Amazon.de – sen Perkeleen saksalainen osio.

    Esitellyt kirjat ovat muuten seuraavat: 

    The Peacekeeper

    A Fire Born of Exile

    Saevus Corax Deals with the Dead

    Diary of a Witchcraft Shop

    En myöskään vastaa Aleksin kysymykseen kirjasarjojen ostamisesta keskeneräisinä. Johon oikea vastaus on tietenkin se, että niitä ei osteta, koska ei voi olla varma siitä, että kirjailija saa ihan oikeasti kirjoitettua ne muutkin osat. Saevus Coraxin tapauksessa siis tätä ongelmaa ei ole, koska se toinen kirja on ilmestynyt ja kolmaskin on valmis, kustantajalla ja liekö kohta painettukin eli ilmestyy varmasti. 

  • Kesken

    by

    , , , ,

    Posted by jukkahoo

    Kalenteri valmistui, kuta kuinkin niin kuin pitikin. Pari kertaa oli hieman hakemista, muutama teksti ei ole erityisen elähdyttävä, mutta olennaista on, että tekstiä syntyi ja suurimpaan osaan olen tyytyväinen. Tekstien muoto lähti heti alusta laukalle, eikä oikein osunut Sarin aikatauluihin tai tyyliin, joten häneltä tuli tällä kertaa vain muutama, mutta sitäkin asiallisempi teksti.

    Ajattelin ajatuksen jatkaa harhailemista ja katsoa, josko vaikka saisin mutinoitua ensi vuoden puolella jotain suurin piirtein viikon välein. Jos menee liian kiireiseksi, niin kahden viikon, tai kuukauden. Katsotaan miten käy.

    Tämän vuoden puolella muutama huomio ns. keskeneräisistä sarjoista. Lyhyesti tai hieman pidemmin. 

    HBO:lla on pari keskeneräistä sarjaa, joista Stargirl enemmän kuin todennäköisesti myös jää kesken. Luulen arvaavani mihin ollaan menossa, enkä oikeasti ole kiinnostunut sarjakuvamaisesta teinisupersankarimeiningistä. Titans oli parempi ja minun olisi pitänyt lopettaa kesken toisen kauden, kun homma ei enää ollut ensimmäisen kauden jännitteen mukainen. Stargirl on vain lapsekas ja henkilöhahmot kiinnostamattomia.

    Doom Patrolin kolmas kausi täytyy aloittaa jossain vaiheessa. Garcia! on ensimmäisen jakson perusteella espanjalaista agenttikimaraa parhaasta päästä, jossa Francon aikana syväjäädytetty agentti herää tämän päivän maailmaan, jatkamaan kesken jäänyttä tehtäväänsä. Hilarity ensues, kun Garcia! on 60 vuotta väärässä ajassa, joka on merkittävästi erilainen kuin se vanha. Onnistunutta huumoria, hyvää toimintaa ja "Jaime Vinculo" on todella hyvä karaktääri. Ja jos Belascoarán on jäänyt näkemättä, niin tuo erhe kannattaa korjata muy rapido. Marginaalisesti genre-elementtejä (hieman maagista realismia), mutta hyvää 70-luvun kuvaa Mexico Cityn alamaailmasta ja yksityisetsivä nimeltään Hector Belascoaran Shayne. 

    Disneyn ongelma on, että aivan liian moni sen uusista sarjoista on… aika turhakkeita. Katsottavia, mutta ihan vaan karkkina, sisältönä kevyttä.  Suurin osa Marvelia ja Tähtien Sotaa osuu tähän kategoriaan kiusallisen kovaa (ahem, Andor on niin eri tason sarja).

    Niin kuin esimerkiksi Willow, joka on ihan yhtä hyvä kuin elokuva-versionsa, siis ihan kiva, mutta onhan se tyhmä. Seuraa setäilyvaroitus! Henkilöt onnistuvat olemaan välillä raivostuttavia, juurikin sillä lapsellisella teinitavalla, jota ei vanha setä jaksa. Aion kuitenkin katsoa loppuun, on se kuitenkin ihan kiva. Sen sijaan National Treasure: Edge of History. Sanotaanko niin, että olin aivan myyty parin ensimmäisen minuutin kohdalla, kun historiankirjoitus laitettiin ihan uusiksi Uuden mantereen osalta. Jatko ei ollut sitten aivan niin nerokasta vaihtoehtohistoriaa, mutta ihan kivaa silti.

    Ensimmäinen National Treasure oli erittäin hyvä action pläjäys, ehkä Nic Cagen viimeinen hyvä iso elokuva. Hauskaa salaliittoilua ja vapaamuurareita, toimintaa ja huumoria. Oikeinkin jees. Jatko-osa oli OK, mutta liikaa kaikkea, huonompaa huumoria ja kurjemmat konnat. Vuosia ja taas vuosia myöhemmin tehty tv-sarja ei juurikaan liity aiempiin osiin, mitä nyt meillä on vapaamuurarit ja Harvey Keitel muutaman minuutin ajan. Mutta isompi ongelma on se, että vaikka tässä on todella hyvää matskua, dialogia ja raikasta näyttelemistä (rouva Douglas on liekeissä), niin homma näyttää tehdyn aika pienellä budjetilla ja tarina ei vie muassaan. Disneyn kunkku on Old Man, Jeff Bridgesin karismalla täydellistetty ex-palkkasoturi pakotetaan ottamaan valtiovallalta senkka nenästä. Ja John Lithgow on aivan liekeissä vastapelurina/ex-pomona. 

    Ja sitten on The Boysin kolmas kausi, Peripheral, ja kas, Jack Ryanin kolmas kausi on laskeutunut. Augh, ja Witcherin Blood Origin. Onhan näitä ja lisää vain tulee. 

  • 24. Dark is Rising

    by

    ,

    Posted by Sari

    Jouluja! Tästä joulukalenterin luukusta löytyy vähän toisenlainen tuotos. Kyseessä on ensinäkin kuunnelmasarja, ei TV-sarja ja tätä kirjoitettaessa se on vielä kesken. Hyvin ehtii mukaan kuuntelemalla talvipäivänseisauksesta alkavat jo tulleet jaksot. Kyseessä on siis Susan Cooperin klassikkokirjaan Pimeä Nousee (Dark is Rising) perustuva BBC:n tuottama kuunnelma. Olen aiemmin puhunut kirjasta Scifihaastejoulukalenterissani pari vuotta taaksepäin täällä. 

    Pimeä nousee -sarja oli yksi lapsuuteni keskeisiä lukukokemuksia ja se ei ole menettänyt viehätystään aikuisiälläkään. Jokunen vuosi sitten osallistuin Twitterissä lukupiiriin joka luki kirjan talvipäivän seisauksen ja loppiaisen välillä, aina sen pätkän joka tapahtui sinä nimenomaisena päivänä. BBC:n kuunnelma/podcast käyttää suurinpiirtein samaa ideaa: se alkoi talvipäivän seisauksena ja kestää 12 jaksoa. Tänään BBC Sound -palveluun on siis ilmestynyt kuusi jaksoa. Tämä ei ole ehkä yllättävää sillä toinen käsikirjoittajista on Twitter-lukupiirin aloittaja, kirjoittaja Robert MacFarlane (tehkää itsellenne palvelus ja lukekaa Mountains of the Mind)

    Kuunnelma vaikuttaa tähän mennessä vallan mainiolta. Kolmannessa persoonassa Willin näkökulmaan rajoittuvan kerronnan muuttaminen kuunnelmaksi ei ole helppoa – liian paljon Willin sisäistä monologia kuvailemassa tapahtumia tekisi tarinasta junnaavan, mutta tähän asti ainakin kässäri on löytänyt hyvän tasapainon. Kuunnelman äänimaisema on myös kiinnostava. Se on osin äänitetty binauraalisesti, eli kahdella mikillä niin, että kuulokkeilla kuunnellessa tuntuu kuin olisi samassa tilassa esiintyjien kanssa. MacFarlane kuvaa Cooperin kirjasarjaa sanalla eerie, jolle en ole löytänyt ihan hyvää käännöstä (pelottava, outo, aavemainen), ja tämän tunnelman on kuunnelma hienosti onnistunut vangitsemaan.