Eating Muffins

Halme Polvinen Family Collective. You will all be assillymated

Category: Science

  • Posted by jukkahoo

    Mikä mahtaa olla sellainen arvostettu ja yleisesti erinomaisen laadukkaaksi nähty teos, joka voisi Tähtivaeltajapodcastin erehtymättömien juontajien mielestä olla yliarvostettu kirja? Aleksi nostaa esille China Miévillen Toiset (The City & the City), joka ei ole oma suosikkini herran tuotannosta, mutta hieno kirja joka tapauksessa. 

    Itse tuon framille George Orwellin Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four), joka ei klassikkostatuksestaan ja maineestaan huolimatta ole koskaan ollut niitä allekirjoittaneen elämän merkkiteoksia. 

    Ja sitten ihmettelen, miksi en ole erityinen dystopia-fani. Saanko jonkinlaisen jumalaisen johdatuksen, kun alan epäillä, että ehkä tässä on syy sille, miksi tuo lajityypille niin olennainen ja hyvin suosittu tapa kertoa asioita, ei ns. maistu pirtaan. Tästäkö se johtuu ja juontaa? Liekö isomman psykoanalyysin paikka?

  • Posted by jukkahoo
     
    Tähtivaeltajapodcastin joulukalenterin luukku numero kolmetoista ei ole mikään epäonnenluukku, vaan täyttä tykitystä! 
     
    Nostin esille tosiaan varsin hauskan vaihtoehtoisen historiallisen sf-kirjan, jossa se poikkeamakohta on aika lailla erikoisin eli protagonistiemme ymmärtämä tiede onkin ptolemiaanis-aristoteliaanista. Maapallo on kaikkeuden keskipiste ja fysiikan lait noudattavat antiikin ajan ajatuksia eli kaikki koostuu neljästä elementistä ja taivaankansi on täynnä kiinteitä tähtiä, vaan mitäpä sitten, kun törmäämme kiinalaisiin, joiden tiede onkin heidän perinteiden mukaista Xi-virtausta, viidellä elementillä! Kirjailija on siis Richard Garfinkle ja teoksen nimi Celestial Matters. 
     
    Vesa nostaa esille eilen esille Edwin Christiansonin teoksen Vahvemman oikeudella: kapteeniluutnantti von Wilden muistoja sodasta 1920–1921 jonka ansiokas pienkustantamo Nysalor julkaisi 2020. 
     
    Adam Robertsin kirja, josta Aleksi puhuu, on tietenkin nimeltään Polystom. Hieno kirja, jossa tosiaan lennetään ilmakehässä ihan Kuuhun saakka. Ison konseptin teos, joka on mielenkiintoinen kolmen pienoisromaanin yhdistelmä rakkaus-, murha- ja kummituskertomuksia, jos kohta kärsii Adamin alkupään teosten keskeisestä ongelmasta eli siitä että konsepti on täysi kymppi, ellei peräti yksitoista, mutta tarina ja henkilöhahmot eivät aivan saman veroista mielikuvituksen lentoa. 
  • Posted by jukkahoo

    Tässäpä jälleen yksi sarja, jota en katsonut silloin, kun se ilmestyi, lähinnä siitä syystä, että APPLEtv ei ollut tuolloin kovin korkealla hankintalistalla. Myöhemmin, kun perheeseen viimein ilmaantui omena-laitteita, myös suoratoistokanava hankittiin, mutta siinä vaiheessa jo kolmanteen kauteen päässyt sarja ei heti innostanut. Osansa lienee sillä, että Sari ei ollut innostunut ensimmäisiä jaksoja katsottuaan sarjasta.

    Kun otollinen hetki tuli polven sisäpuolen sivusiteen venähdyksen aiheuttaman levontarpeen ansiosta, päätin sitten kuitenkin rohjeta kokeilemaan, josko olisi otollisempi koekaniini vaihtoehtohistorialle. Ja kyllä, näin oli!

    Kuten nimestä voi päätellä, avaruuden valloitus on For All Mankindin se juttu. Neuvostoliitto on voittanut avaruuskisan kaikki vaiheet aina Laikasta Gagariniin, ensimmäiseen naisen avaruudessa sekä laskeutumisesta Kuuhun. Hetkin… 

    For All Mankind on ison budjetin vaihtoehtohistoria, jossa Yhdysvallat käy kisaa ison pahan punakoneen kanssa ja NASAlla ei oikein tunnu osuvan laakerit kohdalleen. Koska Neuvostojen liitto laittoi naisen Kuuhun, oli jenkkienkin pakko perustaa oma naispataljoonansa. 

    Sarja onnistuu tekemään melko onnistuneesti ihan klassisen draamasarjan scifi-elementeillä, jotka eivät välttämättä edes kuulostaisi erheellisiltä tämän päivän reality-television tukahduttamilta töllön tuijottajilta. Sarjan historia poikkeaa aluksi kohtuullisen niukasti siitä oikeasta, tämä on sitä What If? -kamaa, jossa muutokset ovat pienehköjä, seuraamukset suurempia, mutta hyvin uskottavia. Ainakin kohtalaisen uskottavia. Hieman tasa-arvoisempia näyttäisi porukat olevan kuin 60/70-luvulla sopisi olettaa. Etenkin tässä ei juurikaan niitä Flower Power -porukoita ole. 

    Sitä mukaa, kun homma menee scifistisemmäksi, alkaa homma hieman hajota. En nyt sano, että toinen tai kolmas kausi olisivat huonompia kuin ensimmäinen, mutta todellisuuden muuntamisessa on omat metodinsa, jotka toimivat välillä paremmin, välillä huonommin. Avaruushotelli oli pöhkö, Elon Musk -hahmo aivan liian uskottava ja pikkumainen mulkku, ja pohjois-korealainen avaruusmies… no, itse asiassa hän oli aika jees. Se raskaana olevan astronautin pelastusoperaatio sen sijaan. Turha Yksin Marsissa -kopio. Ai niin, Margo Madisonille on parempi saada ensi kaudella kivempi kortteeri. Itse asiassa kolmannen kauden ratkaisut loppua kohden ovat jo hieman turhan paljon sitä draamaa. 

    Mutt kokonaisuus toimii, ensembleä riittää ja kaikessa huokuu selvästi ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä. Hieman pelottaa se, mihin neljäs kausi lähtee suuntaamaan. Iso osa päähenkilöiksi kutsuttavia henkilöitä on Marsissa, Nasan päämaja räjäytetty, fossiilisten polttoaineiden puolustajat ihan tammikuun 6.päivän tunnelmissa, presidentti ns. lirissä ja tulevaisuus enemmän ja vähemmän sekaisin. Oletan, että kauden alussa olemme taas loikanneet sen kymmenen vuotta eteenpäin.

    Tämä aikaloikka, joka tapahtuu useamman kerran sarjassa, on varsin hauska tapa tuoda historiaa muuttavia yksityiskohtia, joihin ei muuten välttämättä olisi aikaa tai intoa paneutua. Montaasit käsitellyistä kuvista ja lehtileikkeistä, uutispalaset erilaisista muutoskohdista yhdistettynä ajan kuvan musiikkiin, on tehty kiitettävästi ja ainakin omasta mielestäni ilman mitään hämärää "As you know, Bob…" tai ekspositiopeikon läsnäoloa. 

    Kuten olettaa sopii, tehosteet toimivat, budjetti näkyy ja puitteet ovat kunnossa. Minua häiritsi jossain vaiheessa näyttelijöiden ikäännyttäminen, joka ei aina toiminut hyvin, Joel Kinnaman ei näytä 60+ vuotiaalta, ei vaikka kuinka yrittäisitte. Tai astronauttien rouvat. EI noin hyviä plastiikkakirurgeja olekaan, ei tämä sentään fantasiasarja ole.

    Näyttelijöissä on muutama todella hyvä, muutama todella huono, mutta enimmäkseen kaarti on pätevää ammattilaistasoa, jollaista tämän kokoluokan sarjalta sopiikin olettaa. Käsikirjoituksen suuret linjat toimivat hyvin, isojen tunteiden kanssa ei aina olla ihan parhaimmillaan, mutta se satunnainen huumori korjaa pahimmat puutteet. Ei tämä komedia ole, ja se on kyllä hyvä niin, mutta kyllä tämä saa hymyn huulille ihan tarkoituksellisesti. Oikein hyvää viihdettä.

    Vuonna 1654 perustetun Huyghe-panimon 3,5%:n painoinen Floris "Belgian White Fruit Beer" tuli meille tutuksi jo puolitoista viikkoa sitten, mutta koska ensimmäinen kokemus oli miellyttävä, niin pitihän sitä kokeilla uusintaversiota. Tällä kertaa kokeiltavaksi päätyi toinen kaupasta löytyvä malli, nimittäin Mango

    IMG_0543

    Ja se kokeilu ei sitten ollutkaan lainkaan niin miellyttävä kuin omenainen versio. Tympeän tuoksuinen, happamuudesta haaveileva ja kaikessa suhteessa aiempaa versiota heikompi esitys. Kokeilen kyllä kirsikkaa, jos se kohdalle osuu, mutta tämän kanssa ei tarvita uusintaa. 

    Posti toi myös pari huomattavasti myönteisempää tarjoomusta, uudet Kosmoskynän sekä Foundationin, mutta myös Hanna van der Steenin Hylätyt. Luulen tietäväni, mitä tässä pitäisi joululomalla tehdä.

  • Posted by Sari

    Yksi viktoriaanisen Lontoon kiinnostavimmista historiallisista tarinoista kertoo Sir Joseph Bazalgettesta, kaupungininsinööristä, joka suunnitteli ja rakensi Lontoon viemäriverkon. Käykää vaikka Youtubessa etsimässä videoita! Ja seuraavan kerran kun olette Lontoossa ja jos päivät natsaa, varatkaa päivä aikaa retkelle Crossnessin pumppuasemalle missä yksityinen yhdistys restauroi Bazalgetten ornamentaalisia höyrypumppuja jotka nostivat jäteveden viemäreistä maan tasolle josta se voitiin laskea Thames-jokeen.

    Bazalgetten viemärit olivat tulosta vuosien kansanterveyskampanjasta, jolla pyrittiin hallitsemaan rajattomasti kasvavassa miljoonakaupungissa esiintyviä tarttuvia tauteja, erityisesti koleraa. Pitkään niin lääkärit kuin viranomaisetkin uskoivat koleran leviävän hengitysilmassa, pahanhajuista miasmaa hengittävät köyhät asuinalueillaan olivat ennen kaikkea vaarassa.  Siksipä viemärihanke sai tuulta siipiensä alle vasta kun kuumana kesänä 1858 koko Lontoo löyhkäsi niin että parlamenttikin harkitsi siirtoa Oxfordiin.

    Bazalgetten ja hänen viemäriensä lisäksi koleran voittamisessa keskeinen hahmo oli anestesiologi John Snow joka onnistui saamaan paikalliset kaupunginisät uskomaan siihen, että Sohon vuoden 1854 tuhoisan koleraepidemian lähde oli Broad Streetin pumpun saastunut vesi, ei suinkaan pahanhajuinen ilma. Anestesiologina hän ymmärsi kaasujen käyttäytymisestä enemmän kuin moni muu. Kesti vielä pitkään ennen kuin hänen teoriansa koleran leviämisestä vedessä – käytännössä sairastuneiden ihmisten ulosteiden saastuttamassa juomavedessä – hyväksyttiin laajemmin. Lisäksi Snown toinen tutkimus, missä hän kartoitti Etelä-Lontoon vesiyhtiöiden asiakkaiden yhteyttä sairastumisiin on selkeästi kattavampi. Se oli ehkä kuitenkin liian abstrakti saadakseen viranomaisten tuen taakseen,  eikä siihen liittynyt yhtä iskevää visuaalista apuvälinettä kuin Broad Streetin epidemiasta kertovaan tutkimukseen.

    Snown paras argumentti Sohon epidemian lähteestä oli hänen piirtämänsä  kartta joka on tuttu kaikille niin kartoista, maantieteestä, kaupunkitieteestä kuin epidemologiasta kiinnostuneille. Siihen hän oli merkinnyt talojen kohdalle jokaisen koleran uhrin, vesipumppujen paikat ja vielä katkoviivalla alueen josta katujen kulun vuoksi helpompaa tai yhtä helppoa hakea vettä Broad Streetin hyvämaineisesta pumpusta kuin linnuntietä lähemmästä. Puolelleen hän sai karttansa avulla isuostuteltua itsekin epidemiaa tutkineen paikallisen kappalaisen, Henry Whiteheadin, jonka paikallistuntemus auttoi Snowta jäljittämään ja haastattelemaan paikallisia, erityisesti epidemiaa paenneita asukkaita.

    John Snown ja Sohon koleraepidemian tarina on kerrottu usein, mutta tuskin koskaan yhtä vetävästi kuin Steven Johnsonin Ghost Map -teoksessa. Moni- ja poikkitieteellisesti maailmaa teoksissaan kuvaava journalisti ja tietokirjailija lähestyy epidemiaa monista eri näkökulmista analyyttisesti ja tarinallisesti, ja vetää viimeisessä luvussa vielä lankoja maapallon yhä kaupungistuvaan tulevaisuuteenkin. Kaupungistuminen mahdollisti epidemiat aivan toisessa mittakaavassa kuin maaseudulla, mutta kaupungistuminen myös toi yhteen erilaisia ihmisiä -kuten John Snown ja Henry Whiteheadin. Heidän eri näkökulmansa ja vahvuutensa yhdessä löysivät myös ratkaisun epidemian mysteeriin.

    Kolera on 2000-luvulla pitkälti voitettu tauti, viimeisin suurempi epidemia tapahtui Haitilla 2010 maanjäristyksen jälkimainingeissa. Dramaattiselta ironialta ei parhaan hoitokeinon suhteen voi välttyä, se ei suinkaan ole taudin bakteeriperäisestä luonteesta huolimatta antibiootit, vaan yksinkertaisesti nesteytys.

     

  • Posted by Sari

    There should be more science songs. World would be a better place. So here are some of my favorites

    They Might be Giants: Why Does the Sun Shine?

    It is a cover for an old science song for kids from the 1960s.

    Monty Python: Universe Song

    You know this one, right?

    Tom Lehrer: New Math
    Would it not be great if somehow Tomfoolery could be done in Finnish?

    Tom Lehrer: The Elements
    This is a flash animation. Just so as you know.

    Jonathan Coulton: Mandelbrot Set

    Visit also Coulton’s own site, full of funny and geeky songs

    Flanders&Swann: The First and Second Law
    Woe is me! Could not find it online, and it is my favourite science song ever, and wholly responsible for the fact that I actually remember the second law of thermodynamics. Here are at least the lyrics.

  • posted by Sari

    The Venus transit is going on! Right now! And it is cloudy in Helsinki. Quel surprise. Oh well, you can still catch it on the web, from BBC f.ex. And remember kids, if you do watch it, remember to use appropriate protection so as not to damage your eyes…

    Ja jos olette tosi aktiivisia Tähtitorninmäellä voi käydä tiiraamassa tapahtumaa.