Eating Muffins

Halme Polvinen Family Collective. You will all be assillymated

Category: Current Affairs

  • Posted by Sari

    Joskus jo vuosia sitten liikkui netissä tämmöinen koiraharrastajien puolisoille tarkoitettu kysely johon värväsin Jukan vastaamaan. Löysin sen arkistoista ja ajatteli että on synti ja häpeä jos se jää julkaisematta joten tässä olisi:

    Mikä on oma koirataustasi?

    –          Perheessä ei ole koskaan ollut koiraa, sukulaisten koiria satunnaisesti on ollut hoidossa.

    Miten kuvailisit arkea koiraharrastajan kumppanina?

    –          Arki järjestetään koirien aikataulujen mukaan. Koirat häiritsevät yhteisiä menoja, matkailua ja sosialisointia kotona.

    Mitä iloa koirat tuovat elämääsi?

    –          Iloa, rakkautta, viihdykettä, liikuntaa, tunteita.

    Mitä et voi koiraharrastuksessa ymmärtää?

    –          Ihan on ymmärrettävää toimintaa, harrastus siinä missä mikä tahansa muukin. Miksi palkinnoiksi saa rumia ruusukkeita joita varten täytyy koiraharrastajan puolison rakentaa systeemi johon ne ripustetaan esille

    Mikä on positiivisin asia jonka koirat ovat tuoneet elämääsi?

    –          Pyyteetön rakkaus.

    Mitä neuvoja antaisit muiden koiraharrastajien kumppanille?

    –          Yritä nauttia siitä että kumppani nauttii, älä anna sen häiritä omaa elämää. Kyllä se siitä.

    Montako kaulapantaa on tarpeeksi?

    –          Kaksi per koira: yksi lyhyelle ja yksi fleksille.

    Mikä on kummallisin termi koiraharrastuksessa?

    –          Viskileikkaus.

    Paras muistosi koiriin liittyen?

    –          Kun ekan kerran näin Ardan pentujen jälkeen ja se tuli nuolemaan naamaani, eikä halunnut ollenkaan lähteä takaisin pentuaitaukseen.

    Voiko koiraharrastusvarusteita olla liikaa?

    –          Voi.

    Mitä itse haluaisit kysyä muiden koiraharrastajien kumppaneilta?

    –          Ei tule mieleen.

    Oplus_131072
  • Posted by jukkahoo

    Aloitin kirjoittamaan tätä, kun Oranssin Paskagibbonin viimeisin sota vietti puolivuotissyntymäpäiväänsä. En jaksa tätä loputonta pelleilyä, joten en sitten kokenut tarpeelliseksi kirjailla enempää.

    Sitten kuoli Dolly Parton. Seuraavaksi Tim Curry. Ja koska ei kahta ilman kolmatta, Optimus Primen ääninäyttelijä. Kolme legendaa. Kepeät mullat kaikille, itse katselin Cluedon (jolla on klassisen suomalainen alaotsikko “pelaa henkesi edestä”). Edelleen hieno elokuva, hauska ja loppua kohden jo kiitettävän nerokas.

    En ole koskaan välittänyt Transformereista, joten en ryhtynyt kiusaamana itseäni millään näkemättömällä tuotoksella. Dollyn musiikki ei myöskään saa minua herkistymään, mutta jos ihmistä voi ja saa arvostaa tekojensa mukaan, niin ani harva pääsee Dollyn rinnalle. Uskomattoman upea ihminen, vaikea löytää negatiivista puolta, paitsi ehkä se kantrimusiikki. Anteeksi.

    Ja sitten alkoi maailmancon Los Angelesissa, viides nimeltään. En osaa olla lainkaan ahdistunut siitä, että en ota osaa karkeloihin. Meanjin/Brisbanen valinta 2028 maailmanconiksi on sellainen asia, joka saattaisi saada minut jopa osallistumaan itse tapahtumaan. Ehkä. Jos budjetti sallii ja maailma on muutenkin hieman paremmalla mallilla kuin nyt, niin ehkä. Jos ei, niin 2029 Dublin voisi tulla kysymykseen. Enemmän minua kiinnostaisi käydä Australiassa uudemman kerran, katsomassa miten paljon kaksitoista vuotta on muuttanut maailmaa, ihmisiä ja paikallista luontoa. Yksi maailmancon siinä sivussa sitten.

    Aussiecon 5 julkisti kunniavieraansa ja lista onkin aika kivasti paikallisväritteinen, kun yhtä vierasta lukuun ottamatta, kaikki muut ovat paikallisia pallonpuoliskon ihmisiä. Se ulkkos kirjailijavieras on sitten Seanan MacGuire. Meh. Onneksi olkoon Jonathan Strahan, Perry Middlemiss ja Kathleen Jennings, ja tietenkin kaikki muutkin vieraat, joita en tunne. Ehkä minun vihdoinkin pitää lukea Claire G. Colemanin Terra Nullius, kun se kerran kirjahyllyssä on.

    Livejournal, muistattehan? Kyseinen instanssi muistutti, että ensimmäisestä kirjautumisestani ja kirjoituksestani kyseiselle alustalle tuli kuluneeksi 22 vuotta. Kylläpä aika rientää. Kaksikymmentäkaksi vuotta. Viimeisin postaus on joulukuulta 2013. Jotenkin siis onnistuin kirjailemaan Livejournaliin yhdeksän vuoden ajan jotain. Tosiasiassa lopetin Livejournalin käyttämisen 2008, jonka jälkeen ainoa posti on tuo joulutoivotus viisi vuotta myöhemmin. NaamaKirja oli jo vienyt voiton sosiaalisen median taistelussa omalta osaltani.

    Aika ennen Livejournalia on kadonnut jonnekin kaikkien kadonneiden sivustojen ja alustojen uumeniin. Ah, Geocities…

    Ei vaan, nukkumaan, huomenna on taas työpäivä. Aamulla voi sitten lukea, miten Hugoja on äänestetty. En nimittäin aio herätä klo 6.00 katsomaan lähetystä.

  • Posted by Sari (and jukkahoo)

    AppleTV:n sai aikanaan kylkiäisenä, kun osti uuden iPadin. Ei siellä nyt kauheasti mitään katsottavaa ole ollut, mutta kaksi sarjaa on syytä nostaa esille: Isaac Asimovin Säätiö ja Slow Horses.

    Jälkimmäinen perustuu Mick Herronin vakoojaromaaneihin MI5:n hylkiöistä, jotka on karkotettu Slough House -nimiseen vanhentuneeseen toimistotaloon, pois oikeiden agenttien tieltä. Kun nuori pakistanilainen opiskelija kidnapataan, sekaantuvat Slough Housen hitaat hevoset tutkimuksiin. Sieppaajaksi ilmoittautuu äärioikeistolainen Sons of Albion. joka kertoo aikovansa surmata Ahmedin livestreamissä tiettyyn aikaan. Tästä seuraa monimutkainen ja raadollinen leikki, jossa nämä epäonnistujiksi tai muuten vaikeiksi tapauksiksi leimatut agentit yrittävät löytää kidnappaajat, vältellen samaan aikaan MI5:n yrityksiä estää heidän sekaantumisensa ja palauttaa heidät arkistoimaan tarpeettomia papereita. 

    Slow Horses muistuttaa kovasti John Le Carrén vakoojaromaaneita, Slough Housen pomo, Gary Oldmanin nerokkaasti esittämä Jackson Lamb on kuin tylympi ja työväenluokkaisempi George Smiley ja hänen alaisensa sekalainen joukko, joka ravistautuu hienosti jakso jaksolta yhä enemmän irti apatiastaan. Myös miljööt ovat mainioita, lasia ja kromia hehkuva MI5 vertautuu hienosti tupakansavuiseen, lattiamatoilla varustettuun sokkeloiseen Slough Houseen; hylkiömme ajelevat ympäri Lontoota vanhoilla koslilla, kun MI5 saapuu paikalle mustilla kiiltävillä SUVeilla. Tarina on myös tarpeeksi monimutkainen ja loppuratkaisu yllättävänkin toiminnantäytteinen.

    Kun Le Carrén tuotanto on aika hyvin jo filmattu, on tämä mainio vaihtoehto kun etsii nokkelaa ja kyynistä agenttitarinaa. Se ei yllä ihan samanlaisiin filosofis-historiallisiin sfääreihin kuin esikuvansa ja sen jännitteet laukaistaan paljon toiminnallisemmin. Silti se on ehdottomasti jo pelkän Oldmanin roolisuorituksen ansiosta äärimmäisen suositeltava sarja. Toinen kausi striimaa jo AppleTV:ssä.

    SR-yuzu1_869x1304

    Ei kai tuohon kannata hirveän paljon enempää sanoa, kuin että tätä suosittelen myös minä hyvin vahvasti. Todella hienoa, karhean arkipäiväisen tylsää poliisiproseduraalia, jonka tekemisessä britit ovat kyllä mestareita. Ja joka siis ei todellakaan ole arkista tai tylsää katsoa, sillä kaiken keskiössä on myös mustan synkkä huumori. 

    Synkkyyden keskelle, lumimyrskyn ja ikuisen hämäryyden Helsinkiin, aurinkoa tuo sangria, tuo Espanjan aurinkoisen maan hymyilevä lapsenkasvo. Sangria Republic vaikuttaisi olevan ihan oikea espanjalainen juomatehdas. Tässä versiossa on yuzua, teehibiskusta, vaniljaa sekä ilmeisesti hiilihappoa, ellei burbujas ole sitten jotain muuta kuin kuolia espanjaksi. 

    Ja tämähän ei sitten maistu sangrialta sitten yhtään. Tämä on ihan mainiota, melko hapokasta ja hapanta, ei makeaa, mutta marjaisaa. Siis oikein kiva, mutta ei sang… hetkinen, tässähän on valkoviiniä? Ja oikeita ainesosia, sillä tämä on orgaanista ja vegaanista. Jahans.

  • Posted by jukkahoo

    Tämä viikonloppu on menty koiranäyttelyn ehdoilla. Helsinki Winner/Voittaja 2021 oli Prestonin ensimmäinen varsinainen näyttely ja samalla Ardan viimeinen valionarttuna, koska ensi helmikuussa ikää tulee sen verran mittariin, että jatkossa luokkana on veteraani. Veteraanimme Mogensin näyttelyura on ollut uhattuna suunnitellun kirurgisen operaation vuoksi, mutta kasvattajalla oli asiasta hieman eriäviä mielipiteitä. Kas, kun Mogens meni ja voitti molempina päivinä luokkansa sekä sai sijoitukset myös Best in Showssa. Dayum!

    Prestonin saalis oli kunnioitettava kakkossija molempina päivinä (saman pennun takana), mutta Ardan valioura sai upeimman mahdollisen päätöksen, kun hän oli tänään Finnish Winner eli kuten se koirakielellä kirjoitetaan: Foxthyme Back to Back (Arda) EXC, CQ, BB1, BOS, Finnish Winner 2021.

    20211201_170338Päivän juoma on Amalias Cider med Lime och Fläder eli Lime-seljankukkasiideri. Ei lainkaan hullumpi, jos pitää hieman makeammasta siideristä. Lime ei ole päällimmäinen, sen sijaan seljankukka puskee vahvasti esiin taustalla olevan omenan kanssa. Raikas ja helppo sidukka, jota saattaisi juoda aivan liikaa limpanderina, jos sellaisena tarjoiltaisiin. Sari tykkäsi myös.

    Muualla maailmassa on taas ollut ties millaisia mellakoita ja melskettä. Worldconia on pidetty Washington DC:ssä ja paikan päällä on ollut aika kohtuullinen määrä ihmisiä ja ymmärtääkseni virtuaalisesti liki toinen mokoma. Tekniikkakin saatiin alkukankeuksien jälkeen jotakuinkin kuosiin. Itse en ole netticoneista välittänyt, joten en osaa tarkemmin sanoa. Luotettavat lähteet ovat raportoineet. 

    Viime yönä jaettiin Hugo-palkintoja ja useammasta edellisvuodesta poiketen, en ollut tällä kertaa hereillä, joten voittajalistaus tuli aamulla kokonaisuudessaan kerralla näkyville. Taisin olla samaa mieltä aika harvoista kategorioista äänestyskunnan kanssa. Olisikohan 2-3 osumaa tullut kohdalle? Hankalaa, kun Disconin jäsensivuilta ei enää löydy Hugo-lomaketta (ymmärrettävää) ja itse en selvästikään ole omaa listaani säästänyt (tyhmää). 

    Joka tapauksessa, olin Fancastin ja Long Draman kanssa samaa mieltä ja mahdollisesti Novellan. Nyt en osaa sanoa, mutta hyvä voitti siinäkin tapauksessa. Muissa kategorioissa oli taas aika uusperinteinen ehdokasasettelu ja voittajiakin oli helppo ennustaa etukäteen, valitettavasti.

    Turpakäräjiltä ei ole tietenkään vältytty. Useampikin ehdokas on ollut tikun nokassa finalistien julkistamisesta lähtien, joten siihen ei näin tekstuaalisesti liene syytä palata. Taistelu löytyy sosiaalisen median eri kerrostumista. Oma mielipiteeni vaihtelee taistelulinjojen molemmilla puolilla.

    Mutta eiväthän nämä Hugot nyt mikään kunnon skandaali ole, sellainen fandomia repivä ja vanhoja valtarakenteita ravisteleva kunnon paskamyrsky. Se titteli menee tietenkin vanhalle mestarille, WSFS Business Meetingille, jossa tehtiin jälleen kerran typeryyksiä, kun vuoden 2023 Worldconin Site Selectionin äänestyslipukkeita laskettiin. 

    Ensiksi tehtiin selväksi, että meillä on sääntöjä ja vaikka olemme aina ennen malttaneet pitää kiinni lain hengestä, niin nyt me sitten emme näin tee, koska (kiinalaiset!). Ja kun tästä kärhämästä päästiin eroon yhdellä eroamisella, niin kuopan kaivamista jatkettiin toisen hakijakaupungin edustajien varsin turhalla stipulaatiolla, jolla kyseenalaistettiin vastapuolen toiminta (kiinalaiset!!). Eihän nyt nämä (kiinalaiset!!!) ole liikenteessä rehellisin keinoin ja mistä tunnet sä ystävän? 

    On Chengdun taustavoimista mitä mieltä tahansa, niin mitään lakia ei ole rikottu, eikä ihmishenkiä uhattu. Onko Chengdu hyvä vaihtoehto Worldconin pitopaikaksi lienee aika mielipiteitä jakava kysymys, johon oikeaa vastausta ei ole, on niitä mielipiteitä ja niiden oikeutuksia. Vaikka Yhdysvaltain ja Kiinan ihmisoikeustilanteiden vertaaminen ei ole ihan relevanttia, niin on vähemmän kaunista katsoa, kuinka sääntökikkailuilla ja kabinettipolitiikalla pyritään muuttamaan äänestystulosta. Tosin, tämähän lienee usiaanisille ihan tapa näinä päivinä. 

    Onnea Chengdulle, toivon mukaan Worldcon 81 on onnistunut ja mieleenpainuva kokemus, aidosti MAAILMANcon ja paikallisen fandomin näköinen tapahtuma, jossa tuodaan kuitenkin esille tapahtuman traditiot riittävällä kunnioituksella. Jos jotain saisi toivoa, niin mahdollisten vielä tulevien kunniavieraiden kanssa saisi olla hieman kunnianhimoisempi. 

    Mutta eihän nyt tuuletinta kannata pysäyttää, kun se on päässyt levittämisen alkuun. Palaamme Hugo-palkintoihin, jonka juhlallisessa palkintojenjakogaalassa oli mahdollisuus saada kuvansa otatetuksi ihan punaisella matolla. Kaikki hyvin, mutta mikäs se tämä firma on, joka tämän kaiken oikein rahoittaa? Raytheon, kuulostaa tutulta. 

    Aivan oikein, kyseessä on maailman neljänneksi suurin aseidenvalmistaja, jonka hittituote Tomahawk-ohjus lienee kaikille tuttu vähintään uutislähetyksistä, jossa nämä veikeät fallistiset ohjukset ovat tappaneet monen monituista ihmistä ympäri maailmaa. Ja kyllä, olivat aikoinaan olennainen osa Apollo-ohjelmaa, mutta eihän tämä nyt muuta sitä tosiasiaa, että firma tunnetaan lähinnä erittäin modernin sodankäynnin tuhoisista työkaluistaan. Ei ehkä se paras yhteistyökumppani kaikkien mielestä.

    Voin kuvitella, että Disconilla on ollut taloutensa kanssa ns. nihkeää ja jokainen dollari on tärkeä, mutta tässä on kyllä toivon mukaan ollut aika hyvä summa rahaa tulilla, muuten tämä ei ole kyllä mainehaitan arvoinen diili. Tosin edelleen, kuinkahan paljon järjestäjäporukoilla on näin pahasti poltetun järjestelyprosessin jälkeen lusikoita edes välittää siitä, miltä tämä yksittäinen palanen näyttää?

    Worldcon 80 on ensi vuonna Chigacossa ja sitten Chengdussa. 2024 hakijoita on yksi eli Glasgow ja 2025 kaksi. Seattle ja Brisbane. Oma intoni olla osana näitä tapahtumia on aika niukka, mutta ainahan se mielipide voi muuttua. En kuitenkaan pidättäisi hengitystäni sen puolesta. Olennaista on, että ensi keväänä on Åcon ja sitten Espoon Finncon. Niillä pärjää jo pitkälle.

  • Posted by jukkahoo

    Fuller's Organic Honey Dew. Very nice. Very, very nice ale. Hint of hunny in the nosey-wosey, which is a lot stronger on the taste, but not that overpowering. But it all makes this very drinkable and very easily drowned. I seem to have guzzled half the pint with two sips. This is very nice honey beer. Not very robust, but to my huble taste, a really pleasing surprise that will definitely find its way to Casa Tali again in the future.

    Today's recommendation is the Lost Girl. Think of Buffy. With more sex. Anna Silk plays a succubus named Bo, who is, well… a succubus in a place (somewhere in Canada, since Syfy), where fantasy and reality meet. Lots of fae and various fantastical creatures, with whom Bo usually has sex with. Because that is where she gets her powers from, very useful, since she is not keen on taking sides in the Eternal Struggle (TM) between Darkness and Light (TM). Being neutral may have its benefits, but more often than not, she'll find herself in a fierce battle. So, like I said, Buffy, with more sex. (Yes, even more than in seasons six and seven.)

    The world Lost Girl takes place is filled with cool stories and histories, and there's a number of great characters in the ensamble cast. But while you have your cool werewolf cop or dwarven warlock, or Morrigan, or a Valkyrie, despite all that, the real deal in this series is the interplay between Bo and her human friend, Kenzi.

    Who is a blast! Ksenia Solo is not only cute as a button, but she is smart, streetcool, handy, funny and above all, just human. A funny sidekick that is truly funny and endearing. I love Kenzi!

    No arbitrary links, since this just needs to be read by as many people as possible. I think (well, hope) that everyone reading this blog (hello to both of you!) thinks this is fucked up and that what we really should have, is a world of equality and non-assholeness.

  • Posted by Sari

    Jukka on pitkin syksyä tehnyt kaupungintalolla iltavuoroa ja tullut kotiin varsin myöhään. Minä sitten läheisriippuvaisena vaimona olen soitellut perään että milloin mahtanee mies päästä kotiin asti. Mutta ei enää, ainakaan kun kaupunginvaltuusto kokoontuu. Helsinki kanavan pilottilähetyksistä voi seurata kaupunginvaltuuston kokouksia suorana streaminä. Eikun ikkuna auki kannettavaan ja jo voi seurata kuinka kauan mies vielä töissä viipyy. Bonarina voi seurata kunnallispolitiikkaa ihan livenä, tällä hetkellä Arhinmäki puhuu graffiteista…

  • <!–
    /* Style Definitions */
    p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
    {mso-style-parent:"";
    margin:0cm;
    margin-bottom:.0001pt;
    mso-pagination:widow-orphan;
    font-size:12.0pt;
    font-family:"Times New Roman";
    mso-fareast-font-family:"Times New Roman";}
    @page Section1
    {size:595.3pt 841.9pt;
    margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;
    mso-header-margin:35.4pt;
    mso-footer-margin:35.4pt;
    mso-paper-source:0;}
    div.Section1
    {page:Section1;}
    –>

    Olen sellainen minäkin, pyöräilijä nimittäin. Pyörällä matkasin
    pari vuotta sitten työpaikalle kesäisin. Ongelmia ei matkalla Talista
    Kaisaniemeen tullut ennen kuin ihan keskustassa: Elielinaukiolla ja Aseman
    editse menevälle pyörätiellä ihmiset maleksivat katsomatta lainkaan minne
    olivat menossa. Välillä oli pinna palaa ja sormeen tulla jännetupen tulehdus
    kellon jatkuvasta kilkatuksesta.

    Kun edellinen pyörä hajosi en ole uutta saanut
    hankituksi joten nykyään olen kohtaamisissa ollut jalankulkijana, usein kahden
    koiran kanssa. Ja nyt roadrage tuppaa kohdistumaan pyöräilijöihin jotka aivan
    valtavalla tilannenopeudella pyyhältävät ohitse niin että tuskin ennättää
    tajuta että ovat tulossa ennen kun ollaan ohi ja koira säntäämässä joka
    suuntaan. Meilläpäin on vain ja ainoastaan kevyen liikenteen väyliä jotka on
    tarkoitettu seikä jalankulkijoille että pyöräilijöille joten edestä ja takaa
    singahtelevat maastopyörät ovat todellinen ongelma.

    Pyörä on mahtava ja
    ekologinen väline liikkua kaupungissa, ja pällejä pölvästejä jalankulkijoita ja
    autoilijoita riittää toki heitäkin – Mekulla on mieletön tarina
    sauvakävelymummoista – mutta pyörän selässä ihmisille tuppaa tulemaan hillitön
    halu saada kulkea nopeasti ja samaa vauhtia eteenpäin. Jalankulkijat ja autot
    pysähtyvät ja lähtevät liikkeelle kaupunkiliikenteessä jatkuvasti. Pyörän
    selästä se hyvän vauhdin tappaminen ja uudelleen kiihdyttäminen vaatii sen
    verta lihasvoimaa että moni pyöräilijä mielummin huiskahtaa ohi enemmän tai
    vähemmän laittomasti tai vaarallisesti kuin jarruttaa tai jopa – gasp – astuu
    alas sieltä satulasta ja taluttaa fillaria. Se kaikkien vihaama
    pari-kolmekymppinen state of the art hybridipyörällä polkeva mieshenkilö tuppaa
    myös kovin usein ajamaan aivan sairasta vauhtia. Talin puistotiellä olen pariinkin
    otteeseen hypännyt syrjään kun psykofillaristi vetää vauhdilla ohi
    nopeusrajoitusta noudattavista autoista ja blokkaa jalankulkijan nurmikolle.

    Viimeisimpiä
    sydäreitä ovat aiheuttaneet maastopyöräilijät. Kun kiltisti lähtee koiran
    kanssa pois tieltä (jossa hauva on lyhyessä narussa) metsään jossa se voi
    fleksissä toteuttaa merkkailu- ja nuuhkailuviettejään niin jostain puskasta
    polkee maastopyöräilijä päin fleksiä. Puhumattakaan näistä paristakin peelosta
    jotka kuulemani mukaan ovat viime vuoden aikana ajaneet keskuspuistossa
    metsästä pahki hevoseen ratsastustiellä.

    Suurin osa meistä on jopa päivittäin
    autoilijoita, pyöräilijöitä ja jalankulkijoista, jotkut vielä skeittaajia tai
    rullahiihtäjiä. Jotenkin vaan tämän syksyn aikana fillari on allut se väline
    joka aiheuttaa eniten kauhua kun sen liikenteessä kohtaa. Eli fillarikaistat
    ajoradoille jonne pyörät nopeutensa puolesta kuuluvat ja maastopyöräilijöille
    merkityt reitit, kiitos.

  • Posted by Sari

    As the flu has robbed me of most of my cognitive functions I have been spending my day drinking endless cups of tea and surfing the net. Here is the haul:

    As i have been one of the drones who input data to a system, I see how this could happen, but that the first response did not ring a bell makes this funny. Poet dead for 200 years told to pay TV licence.

    Great play from our age's best playwright. I have tickets, do you?

    I have been reading about history of Africa lately. And I bet reading Babar now would be an interesting experience.

    When I was around 12 years, I hated L.M. Montgomery with the passion of a thousand suns. Like most of Finnish girls, I read and loved Anne of the Green Gables. What I could not understand was the betrayal of the later books, of how the smart, impulsive, romantic, determined and driven Anne degenrated into a swooning doctor's wife without a life of her own. Maybe this explains it a little.

    Scholars who are also members of LDS church have produced a new book on Mountain Meadows Massacre. Sounds interesting, but do they also cover the cover up?

    And I also had time to look at my backlog of the Daily Show. Here is one of Jon's better rants,  from 30th of September, when the bail-out bill failed to pass the House.

  • Posted  by Sari

    Näissä kunnallisvaaleissa on ehdolla yllättävän komea rypäs ystäviä ja hyvänpäiväntuttuja.

  • Posted by Sari

    Via Cheryl I learn that US government is now sponsoring Manchester United, and via TOR that Scientific American has republished Benoit Mandelbrot's article on how fractals can explain stock markets. If you add silly people going on about the end of the world and the LHC, there really is a sort of England in early 1650's vibe going on…

    Okay, yes. Back to work. Then to WSOY to party 🙂