Halme Polvinen Family Collective. You will all be assillymated
Designed with WordPress
Posted by jukkahoo
Jouluaatto. Aika hurjaa.
Aika hiljentää internetti tämän luukun myötä. Mutta jos innostun, niin ehkä vielä pyhien aikana kirjaan pari sanaa tästä projektista ja parista katsomasta audiovisuaalisesta viihdepläjäyksestä.
Nyt kun vielä ymmärtäisi, mikä ihme sai aikaan 16. ja 17.päivien aikaisen ryntäyksen blogiin. Yli 5000 käyntiä. Mikä lie.
Posted by jukkahoo
Fuller's Organic Honey Dew. Very nice. Very, very nice ale. Hint of hunny in the nosey-wosey, which is a lot stronger on the taste, but not that overpowering. But it all makes this very drinkable and very easily drowned. I seem to have guzzled half the pint with two sips. This is very nice honey beer. Not very robust, but to my huble taste, a really pleasing surprise that will definitely find its way to Casa Tali again in the future.
Today's recommendation is the Lost Girl. Think of Buffy. With more sex. Anna Silk plays a succubus named Bo, who is, well… a succubus in a place (somewhere in Canada, since Syfy), where fantasy and reality meet. Lots of fae and various fantastical creatures, with whom Bo usually has sex with. Because that is where she gets her powers from, very useful, since she is not keen on taking sides in the Eternal Struggle (TM) between Darkness and Light (TM). Being neutral may have its benefits, but more often than not, she'll find herself in a fierce battle. So, like I said, Buffy, with more sex. (Yes, even more than in seasons six and seven.)
The world Lost Girl takes place is filled with cool stories and histories, and there's a number of great characters in the ensamble cast. But while you have your cool werewolf cop or dwarven warlock, or Morrigan, or a Valkyrie, despite all that, the real deal in this series is the interplay between Bo and her human friend, Kenzi.
Who is a blast! Ksenia Solo is not only cute as a button, but she is smart, streetcool, handy, funny and above all, just human. A funny sidekick that is truly funny and endearing. I love Kenzi!
No arbitrary links, since this just needs to be read by as many people as possible. I think (well, hope) that everyone reading this blog (hello to both of you!) thinks this is fucked up and that what we really should have, is a world of equality and non-assholeness.
Posted by jukkahoo
Tämä viime viikon "Sanoma-konsernin kummallinen kolumni" -palkinnon voittaja (edellisellä viikollahan himoitun tittelin voitti Jarkko Tontti) oli monessa mielessä erinomaisen heikko esitys. Se ei olisi ollut edes kovin kummoinen Facebook-päivitys, mutta kohtuullisen arvostetun organisaation lehden sivuilla tämä erottui "edukseen" lähinnä kehnolla argumentoinnilla ja vaisulla ironiallaan. Oletan siis, että ironiaa tässä kai nyt kuitenkin haettiin? Saman kirjoittajan aikaisemmat esitykset hieman vastaavilla argumenteilla: "Meillä ei enää lueskella. Kirjat ja kirjahyllyt on heitetty kodista pois, etteivät ne häiritsisi parin laatuaikaa. Lukeminen kun vie liikaa yhteisestä ajasta, ja toisaalta kirjahyllyt ja kirjat ovat rumia. Televisio on trendikkäämmän näköinen, tosin sieltäkin ne kirjailijan pahukset kurkistelevat. Elämä on niin paljon täydempää ja syvempää ilman kirjoja."
Suutuinko? No, suutuin ja en. Olin aluksi tuohtunut, koska kuvittelin tässä oltavan nyt liikkeellä ihan vakavissaan ja aina kun joku "yleisen kirjallisuustieteen maisteri" tulee kertomaan minulle, että scifin lukemisen ongelma ovat "oudonnimiset tyypit seikkailevat oudonnimisissä paikoissa, joita en tunne, koska niitä ei ole olemassa", alan saada happovaivoja. Ja kun se toinenkin ikävä lukuaihe on omakohtaisesti kohtuullisen läheinen historiallinen romaani, niin saatoin puskea hieman sappea. En tykkää, kun en ymmärrä. Tai siis olen laiska.
Kangasniemi antaa itsestään kolumneissaan kiusallisen tyhjäpäisen kuvan, mikä on aika sääli, mikäli kyseinen henkilö on tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan fiksu ja mukava ihminen. Kun hänen nimellään kuukkeloi hieman, löytyy "Kymmenen kirjaa, jotka luen vielä uudelleen", joista osan olen jopa lukenut ja tykännyt itsekin. Ja joista muutama ei mahdu millään tuon hänen viime viikon kolumnin ahtaisiin määritelmiin. Siis ironiaa(?).
Avaan hieman omaa lukuprofiiliani. Se on nykyään aivan liian kapea. Olen aikaisemmin kokenut olevani kohtuullisen monialaisesti lukeva ihminen, mutta viime vuosina olen huomannut, että lukulistaltani löytyy kohtuullisen vähän suosikkigenrejeni ulkopuolista tavaraa so. fantasia, sf ja historialliset romaanit (tähän sisältyy myös periodidekkarit jne). Ennen luin paljon enemmän esim. Keltaista kirjastoa, perinteisiä klassikoita ja jännäreitä.
Onhan se surullista. Runoja en ole koskaan ymmärtänyt, joten eipä tule luettua. Kotimainen proosa on myös harvemmin trampattu baana, sen verta raskaita olivat äidinkielen tuntien pakkoluennat. Jossain välissä katselin myös hieman peljäten lukemieni kirjailijoiden sukupuolijakautumaa, mutta sen suhteen olen useimmiten ollut aika hyvässä jamassa, sillä luen aika sujuvasti niin naisten kuin miestenkin kirjoittamia kirjoja.
Tämän vuoden lukuteema on joka tapauksessa lukea yhtä monta nais- ja mieskirjailijan teosta. Ehkä tässä pitäisi myös hieman laajentaa sitä shaanreskaalaa, menetiedä.
Eating Muffins 