Posted by jukkahoo
Aloitin kirjoittamaan tätä, kun Oranssin Paskagibbonin viimeisin sota vietti puolivuotissyntymäpäiväänsä. En jaksa tätä loputonta pelleilyä, joten en sitten kokenut tarpeelliseksi kirjailla enempää.
Sitten kuoli Dolly Parton. Seuraavaksi Tim Curry. Ja koska ei kahta ilman kolmatta, Optimus Primen ääninäyttelijä. Kolme legendaa. Kepeät mullat kaikille, itse katselin Cluedon (jolla on klassisen suomalainen alaotsikko “pelaa henkesi edestä”). Edelleen hieno elokuva, hauska ja loppua kohden jo kiitettävän nerokas.
En ole koskaan välittänyt Transformereista, joten en ryhtynyt kiusaamana itseäni millään näkemättömällä tuotoksella. Dollyn musiikki ei myöskään saa minua herkistymään, mutta jos ihmistä voi ja saa arvostaa tekojensa mukaan, niin ani harva pääsee Dollyn rinnalle. Uskomattoman upea ihminen, vaikea löytää negatiivista puolta, paitsi ehkä se kantrimusiikki. Anteeksi.
Ja sitten alkoi maailmancon Los Angelesissa, viides nimeltään. En osaa olla lainkaan ahdistunut siitä, että en ota osaa karkeloihin. Meanjin/Brisbanen valinta 2028 maailmanconiksi on sellainen asia, joka saattaisi saada minut jopa osallistumaan itse tapahtumaan. Ehkä. Jos budjetti sallii ja maailma on muutenkin hieman paremmalla mallilla kuin nyt, niin ehkä. Jos ei, niin 2029 Dublin voisi tulla kysymykseen. Enemmän minua kiinnostaisi käydä Australiassa uudemman kerran, katsomassa miten paljon kaksitoista vuotta on muuttanut maailmaa, ihmisiä ja paikallista luontoa. Yksi maailmancon siinä sivussa sitten.
Aussiecon 5 julkisti kunniavieraansa ja lista onkin aika kivasti paikallisväritteinen, kun yhtä vierasta lukuun ottamatta, kaikki muut ovat paikallisia pallonpuoliskon ihmisiä. Se ulkkos kirjailijavieras on sitten Seanan MacGuire. Meh. Onneksi olkoon Jonathan Strahan, Perry Middlemiss ja Kathleen Jennings, ja tietenkin kaikki muutkin vieraat, joita en tunne. Ehkä minun vihdoinkin pitää lukea Claire G. Colemanin Terra Nullius, kun se kerran kirjahyllyssä on.
Livejournal, muistattehan? Kyseinen instanssi muistutti, että ensimmäisestä kirjautumisestani ja kirjoituksestani kyseiselle alustalle tuli kuluneeksi 22 vuotta. Kylläpä aika rientää. Kaksikymmentäkaksi vuotta. Viimeisin postaus on joulukuulta 2013. Jotenkin siis onnistuin kirjailemaan Livejournaliin yhdeksän vuoden ajan jotain. Tosiasiassa lopetin Livejournalin käyttämisen 2008, jonka jälkeen ainoa posti on tuo joulutoivotus viisi vuotta myöhemmin. NaamaKirja oli jo vienyt voiton sosiaalisen median taistelussa omalta osaltani.
Aika ennen Livejournalia on kadonnut jonnekin kaikkien kadonneiden sivustojen ja alustojen uumeniin. Ah, Geocities…
Ei vaan, nukkumaan, huomenna on taas työpäivä. Aamulla voi sitten lukea, miten Hugoja on äänestetty. En nimittäin aio herätä klo 6.00 katsomaan lähetystä.
Eating Muffins 