Halme Polvinen Family Collective. You will all be assillymated
Designed with WordPress
Posted by jukkahoo
Päivän epistola pitää sisällään asiaa niin sienistä kuin myös aivan erityisesti koirista. Mukavan kokoisiksi pureskeltuina palasina. Tohtori Raevaara on edelleen Tähtivaeltaja-pankin kassaholvissa lukemassa Aleksi Robin Cook -kokoelmaa, joka ei ole tosin massiivinen, joten pian taitaa olla aika vaihtaa kirjailijaa. Tess Gerritsen vai Dean R, Koontz? Molempi pahempi.
Ja Porthos on tietenkin beagle (ta-va-taan biigel).
Posted by jukkahoo
Kerran vielä kiellon päälle.
Tänään on hiljennytty syömään jouluruokia ja ottamaan hyvin rauhallisesti. Kaksi tornia on pyörinyt ahkerasti soittimessa, ensin dokumentit, sitten pitkä versio itse elokuvasta. Illan kruununa on ollut joulusauna, johon koko perhe osallistui. Arda ja Mogens ovat ns. himosaunojia eli kunhan joku saunan oven raottaa, niin kaksikko sinkoaa sinne tuulispäänä, Arda toki etunenässä. Aikanaan hän tosin meni saunaan ihan itsenäisesti, mutta eipä enää mummiksen ranka taitu saunan lasioven alitse.
Tai kyllä se taittuisi, mutta sen verran on ikä tuonut järkeä, että turha nuohota ihan villinä, kun palvelusväki kuitenkin avaa oven kun on aika.
Preston on vielä rauhallinen saunoja, ei pyri saunan ylisille eikä viihdy vielä erityisen pitkiä aikoja, mutta löylyjen jälkeen hän menee mieluusti jälkilämmöille makoilemaan ja nauttimaan. Tänäänkin piti pyytää poistumaan.
Saunajuomana oli Mäntyharjulaisen Nilkko panimon hapan mansikka olut Robin. Ihan kiva, mutta mansikka ei kyllä tuonut yhtään raikkautta happamuuden sekaan. Makeus puuttui koko lailla, joten ei ihan napaisa kymppi, mutta hyvin juotava silti.
Sour eli hapanolut on edelleen ensisijainen valintani oluen suhteen, jos tarkoitus on ns. nauttia olusesta. Markkinoilla on semminkin monta hapanolutta tarjolla ja näiden joukosta löytyy aika monta mukiin menevää panotuotetta, että jos ei tekisi mieli aina kokeilla uusia tuulia, niin eiköhän niillä hyväksi havaituilla pärjäisi hetken ilman kyllästymisen vaaraa. Mutta kuka sitä nyt haluaa olla perinteen orja ja tapojensa vanki?
Posted by jukkahoo
Tämä viikonloppu on menty koiranäyttelyn ehdoilla. Helsinki Winner/Voittaja 2021 oli Prestonin ensimmäinen varsinainen näyttely ja samalla Ardan viimeinen valionarttuna, koska ensi helmikuussa ikää tulee sen verran mittariin, että jatkossa luokkana on veteraani. Veteraanimme Mogensin näyttelyura on ollut uhattuna suunnitellun kirurgisen operaation vuoksi, mutta kasvattajalla oli asiasta hieman eriäviä mielipiteitä. Kas, kun Mogens meni ja voitti molempina päivinä luokkansa sekä sai sijoitukset myös Best in Showssa. Dayum!
Prestonin saalis oli kunnioitettava kakkossija molempina päivinä (saman pennun takana), mutta Ardan valioura sai upeimman mahdollisen päätöksen, kun hän oli tänään Finnish Winner eli kuten se koirakielellä kirjoitetaan: Foxthyme Back to Back (Arda) EXC, CQ, BB1, BOS, Finnish Winner 2021.
Päivän juoma on Amalias Cider med Lime och Fläder eli Lime-seljankukkasiideri. Ei lainkaan hullumpi, jos pitää hieman makeammasta siideristä. Lime ei ole päällimmäinen, sen sijaan seljankukka puskee vahvasti esiin taustalla olevan omenan kanssa. Raikas ja helppo sidukka, jota saattaisi juoda aivan liikaa limpanderina, jos sellaisena tarjoiltaisiin. Sari tykkäsi myös.
Muualla maailmassa on taas ollut ties millaisia mellakoita ja melskettä. Worldconia on pidetty Washington DC:ssä ja paikan päällä on ollut aika kohtuullinen määrä ihmisiä ja ymmärtääkseni virtuaalisesti liki toinen mokoma. Tekniikkakin saatiin alkukankeuksien jälkeen jotakuinkin kuosiin. Itse en ole netticoneista välittänyt, joten en osaa tarkemmin sanoa. Luotettavat lähteet ovat raportoineet.
Viime yönä jaettiin Hugo-palkintoja ja useammasta edellisvuodesta poiketen, en ollut tällä kertaa hereillä, joten voittajalistaus tuli aamulla kokonaisuudessaan kerralla näkyville. Taisin olla samaa mieltä aika harvoista kategorioista äänestyskunnan kanssa. Olisikohan 2-3 osumaa tullut kohdalle? Hankalaa, kun Disconin jäsensivuilta ei enää löydy Hugo-lomaketta (ymmärrettävää) ja itse en selvästikään ole omaa listaani säästänyt (tyhmää).
Joka tapauksessa, olin Fancastin ja Long Draman kanssa samaa mieltä ja mahdollisesti Novellan. Nyt en osaa sanoa, mutta hyvä voitti siinäkin tapauksessa. Muissa kategorioissa oli taas aika uusperinteinen ehdokasasettelu ja voittajiakin oli helppo ennustaa etukäteen, valitettavasti.
Turpakäräjiltä ei ole tietenkään vältytty. Useampikin ehdokas on ollut tikun nokassa finalistien julkistamisesta lähtien, joten siihen ei näin tekstuaalisesti liene syytä palata. Taistelu löytyy sosiaalisen median eri kerrostumista. Oma mielipiteeni vaihtelee taistelulinjojen molemmilla puolilla.
Mutta eiväthän nämä Hugot nyt mikään kunnon skandaali ole, sellainen fandomia repivä ja vanhoja valtarakenteita ravisteleva kunnon paskamyrsky. Se titteli menee tietenkin vanhalle mestarille, WSFS Business Meetingille, jossa tehtiin jälleen kerran typeryyksiä, kun vuoden 2023 Worldconin Site Selectionin äänestyslipukkeita laskettiin.
Ensiksi tehtiin selväksi, että meillä on sääntöjä ja vaikka olemme aina ennen malttaneet pitää kiinni lain hengestä, niin nyt me sitten emme näin tee, koska (kiinalaiset!). Ja kun tästä kärhämästä päästiin eroon yhdellä eroamisella, niin kuopan kaivamista jatkettiin toisen hakijakaupungin edustajien varsin turhalla stipulaatiolla, jolla kyseenalaistettiin vastapuolen toiminta (kiinalaiset!!). Eihän nyt nämä (kiinalaiset!!!) ole liikenteessä rehellisin keinoin ja mistä tunnet sä ystävän?
On Chengdun taustavoimista mitä mieltä tahansa, niin mitään lakia ei ole rikottu, eikä ihmishenkiä uhattu. Onko Chengdu hyvä vaihtoehto Worldconin pitopaikaksi lienee aika mielipiteitä jakava kysymys, johon oikeaa vastausta ei ole, on niitä mielipiteitä ja niiden oikeutuksia. Vaikka Yhdysvaltain ja Kiinan ihmisoikeustilanteiden vertaaminen ei ole ihan relevanttia, niin on vähemmän kaunista katsoa, kuinka sääntökikkailuilla ja kabinettipolitiikalla pyritään muuttamaan äänestystulosta. Tosin, tämähän lienee usiaanisille ihan tapa näinä päivinä.
Onnea Chengdulle, toivon mukaan Worldcon 81 on onnistunut ja mieleenpainuva kokemus, aidosti MAAILMANcon ja paikallisen fandomin näköinen tapahtuma, jossa tuodaan kuitenkin esille tapahtuman traditiot riittävällä kunnioituksella. Jos jotain saisi toivoa, niin mahdollisten vielä tulevien kunniavieraiden kanssa saisi olla hieman kunnianhimoisempi.
Mutta eihän nyt tuuletinta kannata pysäyttää, kun se on päässyt levittämisen alkuun. Palaamme Hugo-palkintoihin, jonka juhlallisessa palkintojenjakogaalassa oli mahdollisuus saada kuvansa otatetuksi ihan punaisella matolla. Kaikki hyvin, mutta mikäs se tämä firma on, joka tämän kaiken oikein rahoittaa? Raytheon, kuulostaa tutulta.
Aivan oikein, kyseessä on maailman neljänneksi suurin aseidenvalmistaja, jonka hittituote Tomahawk-ohjus lienee kaikille tuttu vähintään uutislähetyksistä, jossa nämä veikeät fallistiset ohjukset ovat tappaneet monen monituista ihmistä ympäri maailmaa. Ja kyllä, olivat aikoinaan olennainen osa Apollo-ohjelmaa, mutta eihän tämä nyt muuta sitä tosiasiaa, että firma tunnetaan lähinnä erittäin modernin sodankäynnin tuhoisista työkaluistaan. Ei ehkä se paras yhteistyökumppani kaikkien mielestä.
Voin kuvitella, että Disconilla on ollut taloutensa kanssa ns. nihkeää ja jokainen dollari on tärkeä, mutta tässä on kyllä toivon mukaan ollut aika hyvä summa rahaa tulilla, muuten tämä ei ole kyllä mainehaitan arvoinen diili. Tosin edelleen, kuinkahan paljon järjestäjäporukoilla on näin pahasti poltetun järjestelyprosessin jälkeen lusikoita edes välittää siitä, miltä tämä yksittäinen palanen näyttää?
Worldcon 80 on ensi vuonna Chigacossa ja sitten Chengdussa. 2024 hakijoita on yksi eli Glasgow ja 2025 kaksi. Seattle ja Brisbane. Oma intoni olla osana näitä tapahtumia on aika niukka, mutta ainahan se mielipide voi muuttua. En kuitenkaan pidättäisi hengitystäni sen puolesta. Olennaista on, että ensi keväänä on Åcon ja sitten Espoon Finncon. Niillä pärjää jo pitkälle.
Posted by Sari
Amalias Hallonlimonad. That is raspberry lemonade. The raspberry is very in your face, and there is very little sugar in this one. Also, there is an aftertaste I can’t really recognise. Maybe it is the fact that the raspberry juice to carbonated water is pretty high. Jukka thinks that the raspberry is wild and the weird taste is ratamo (broadleaf plantain) which is one of the smells of Summer for him. Mixed feelings.
Today we are talking about dog shows. This weekend Messukeskus in Helsinki is playing host to two of the biggest dog shows in the country: Helsinki Winner and Voittaja shows. First time I was there was in 2008, and I don’t think I have missed a year since. First time I personally showed a dog was in a World Winner show in 2010. Hard to get bigger than that. Which made it strange that I was really nervous this time.
Compared with all other doggy hobbies I have, dog shows are not that complicated. Though Brits and Americans have a bit different system from the rest of the world, it basically goes like this: You take the dog, walk around a ring with others in the same class, then the judge takes a closer look each one at a time, gives her evaluation, and if that is good enough you might have to go back to run around in the ring for couple of more times. There is a ring official who tells you when to be where.
But to show your dog well, that is a different thing. Teach the dog to stand and carry himself well, teach him to trot nicely next to you, teach him to allow for the judge to handle him, remember to show him so that the judge sees him all the time, try to look presentable yourself, make it all fun and rewarding for the dog. I am not there yet but I am so much better at it than I was.
Here you can se what the judge thought of us today (in Finnish, sorry)
Myheels Leonidas (Preston), Excellent, 2nd in the junior class: 10 kk. Hyvänkokoinen. Oikeatyyppinen. Sopiva luuston vahvuus. Sopivasti kulmautunut. Toivon aavistuksen säkää lisää, muuten kaunis selkälinja. Liikkuu yhdensuuntaisesti, vielä hieman voimaton askellus. Selkeä uroksen pää, jossa oikeat mittasuhteet ja linjat. Hyväasentoiset korvat, kauniit tummat silmät. Hyvä turkki.
Foxthyme Back to Back (Arda) Excellent, 2nd in the champion class: 7 v. Oikea tyyppi. Riittävä luuston vahvuus. Sopivasti kulmautunut. Uloskiertyneet välikämmenet. Sopiva rungon tilavuus ja rintakehän syvyys. Seistessä hyvä säkä ja selkälinja. Oikea pään pituus, kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Pyöreähköt silmät. Liikkuu tasapainoisesti keskipitkällä askeleella. Hyvä turkki ja väritys.
Myheels Frenchman (Mogens) Excellent, worth CC, 1st in the Veteran Class, 4th best male, Best veteran of the opposite sex, Helsinki Veteran Winner 2021: 10 vuotta. Oikeantyyppinen. Sopiva luuston vahvuus. Voimakkaasti uloskiertyneet välikämmenet. Sopiva rungon tilavuus. Hyvä eturinta. Hyvä säkä ja selkälinja. Oikeat pään mittasuhteet ja linjat. Hyväasentoiset korvat. Kauniit silmät. Yhdensuuntaiset liikkeet, hieman takakorkea liikkeessä. Taka-askellus hieman epätasapainossa. Hyvä turkki. Hyvä luonne.
First things first: today's drink is Anton's äppelcider med vanilj och rabarber. Vanilla makes it very sweet and again I can't taste the rhubarb. But as sweet drinks go, it is drinkable – at least when it is cold. Jukka says vanilla is clear and rhubarb tastes like a rhubarb pie. So it is like a drinkable pie with vanilla sauce. Or something.
As for the rest of the post as you will get notes from Mogens' obedience diary as I was going through stuff we need to do, and I needed to do a write-up anyway. Also it is in Finnish so, if necessary, use google translate and see what comes up.
1. Perusasento. Komento "kierrä". Pidä käsi vähän irti vartalosta. Korjaa paremmaksi "sivu" -käskyllä. Palkkaa jos korjaa edes hiukan. Useita peräkkäin. Palkkaa eteen ja pyydä uudelleen perusasentoon. Ei boxia – hakeutuu sen vasempaan laitaan.
2. Seuraaminen. Komento: "sivu". Nyt kaikki seuraaminen lennosta. Älä anna komentoa käännöksissä. Tarkkaile että kontakti ei katoa käännöksissä. Vasemmalle käännöksissä pidä huolta että koira on oikeassa paikassa (ei liian edessä), hidasta ja tamppaa paikallaan käännöksessä.
3. Kapula. Komento: "pidä". Liikettä harjoitellaan osina. Nyt harjoituksena kierto kapulan kanssa perusasentoon. Koira edessä oikealla. Peruuta vähän, anna kapula suuhun oikealla kädellä, "pidä", houkuttele purkilla vasemmassa kädessä kiertämään perusasentoon.
4. Paikkis. Pysyy hyvin paikallaan, mutta liikkeen alku ja loppu ihan paskoja. Eli perusasennossa odottamiseen tarvitaan lisää kestoa ja peili tai appari apuna että tietää mitä koira tekee.
5. Kaket: maahan suht OK, istu selkeä käsimerkki ja purkki jota ruvetaan häivyttämään. (Osta pienempiä purkkeja!)
Uskokaa tai älkää mutta nää on hyvin selkeät ja ymmärrettävät ohjeet. Harjoituksissa tosin katson koiraa kun pitäis katsoa eteenpäin, en katso koiraa kun pitäis. Palkkaan eteen kun pitäis palkata taakse, palkkaan nopeasti kun pitäis palkata hitaasti, en kehu tarpeeksi, palkkaan väärään aikaan ja annan vääriä komentoja. On se hyvä että valkulla on huumorintajua…
Posted by Sari
We sort of thought that the New Year's Eves during which Jukka is working were behind us, but no such luck: someone fell ill, and the boss has to fill in. So here we are, after a nice evening with my sister and her husband, the dogs are sleeping and I am whiling away the time so we can go and get him. If the weather does not worsen suddenly. Can I just by the way say how wonderful it is that I this time the chance has given me dogs who are not afraid of noises. I don't have to sit in the bathroom with radio on writing this. But to business:
I continued to try to read one book a week, so 52 was my goal. This year I beat that easily with 75 books read for pleasure. Somewhere around 46 of them fitted into Lonkeropiirakka's SF reading challenge which I wrote about in the form of Advent calendar. Few non-fiction works I blogged separately (in Finnish).
Those I have not written before I want to mention Jo Walton's Necessity. I have been reading Hannah Arendt (for work so not included here), and getting to grips with the concepts of freedom and necessity, which makes me want to re-read Walton's trilogy which is a really cool actual take of fantasy as a simulation game for philosophy: what if platonists picked up from all over history really tried to create Plato's republic.
Laura Thompson's The Six was another Mitford biography, this one more sympathetic towards Diana than some I have read but either I have read too much about Mitfords or this really was a bit light weight. Which you can't say Fredrik Logevall's excellent book on the war in Indochina before Americans got involved: The Embers of War. Reading that before two other Vietnam books (Mark Atwood Lawrence: The Vietnam War: A Concise International History and Gary R Hess: Vietnam: explaining America's Lost War) did put the later war into proper perspective.
This years reading included some re-reads: Susan Cooper's The Dark is Rising, Lois Bujold's Civil Campaign and Megan Whalen Turner's The Thief. All among my ultimate comfort reads. I also read Turner's Thick as Thieves, the latest addition to Queen's Thief series. It was an entertaining adventure and it was nice to see Costas from someone else's point of view, but really I am just waiting for the next and last installment out in March.
So that was my year 2018 in books. Lets see what the new year brings!
Posted by Sari
Suomessa voi rekisteröity rotukoira osallistua kahteen eri koiran luonnetta mittaavaan/kuvaavaan kokeeseen, perinteiseen palveluskoirille suunniteltuun luonnetestiin ja myös palveluskoirille alunperin kehiteltyyn ja siitä muokattuun tuoreempaan MH luonnekuvaukseen. Martti luonnekuvattiin kesällä 2011 ja Mogens kävi kuvattavana viime viikonloppuna, aika lailla heti kun oli siihen tarpeeksi vanha. Luonnetestiin Martti oli jo liian vanha kun asiaan herättiin, ja Muksun puolestaan tällä hetkellä vielä liian nuori.
Vaikka kokeet mittaavat koiran hermorakennetta samantyyppisillä tehtävillä, on niissä myös eroja. Molemmissa kokeissa paineistetaan koiraa ja seurataan sen reaktioita. Luonnetestissä testaaja saa arvioida kuinka kovalla paine koiraan kohdistetaan kun taas luonnekuvauksessa kaikki tehdään joka koiran kohdalla täsmälleen samalla tavalla. Luonnekuvauksessa koira päästetään suurimmassa osassa osioista jossain vaiheessa irti, niin että se pääsee poistumaan tilanteesta jos kokee sen ahdistavaksi ja osioiden välillä sen annetaan palautua. Luonnetestissä tuomari arvioi palautumisajan ja koira on kytkettynä. Molemmat kokeet päättyvät laukauksiin, joskin luonnekuvauksessa koirakko saa päättää ammutaanko koiralle vai ei.
Myös tulokset ilmoitetaan eri lailla. Luonnekuvauksessa jokainen koiran reaktio arvotetaan yhdestä viiteen niin, että ykkönen tarkoittaa ei reaktiota ja viitonen voimakasta reaktiota. Välillä kuvauksessa ykkönen on siis hyvä tulos ja välillä viitonen. Luonnetestissä koiran luonteenpiirteitä arvostellaan taulukolla -3 → +3, ja tuloksiin kohdistetaan eri kertoimet. Lopputuloksena on pistemäärä joka voi olla miinusmerkkinenkin. Alle +75 pistettä saanut koira saa uusia testin.
Olen ollut katsomassa niin luonnekuvauksia kuin luonnetestejäkin ja vaikka molemmissa on minusta pieniä ongelmia (palveluskoiralle suunniteltu testi ei ihan yksi yhteen minusta mittaa paimenkoiran ominaisuuksia ja kokeet on selkeästi suunniteltu suurille tai keskisuurille roduille), ovat ne kuitenkin ylivertaisen hyviä mahdollisuukisa oppia lisää niin omasta koirasta kuin koirista yleensä. Kun jalostuksessakin pitäisi terveyden lisäksi yhä enenevässä määrin kiinnittää huomiota luonteeseen, olisi erityisesti heelerin kaltaisessa pienessä rodussa tärkeää että mahdollisimman moni niin koti- kuin jalostuskoirakin testattaisiin.
MH luonnekuvaus koostuu kymmenestä osiosta joissa arvioidaan koiran reaktioita monella eri tasolla. Youtubesta voi käydä katsomassa niin Ruotsissa kuin Suomessa tehtyjä testejä niin näkee miten testi on järjestetty. Oman koiran kuvaustilanteesta ei kauheasti pysty sanomaan koska suurimman osan aikaa omistajan tehtävä on olla passiivinen eikä ottaa kontaktia koiraan. Eli kun seisoo paikallaan kuin pylväspyhimys tuijottamassa kiintopistettä ei pysty seuraamaan koiran reaktioita kuin silmäkulmasta.
Martin luonnekuvauksesta tuomarit sanoivat että kyseessä oli rauhallinen ja varautunut vanhempi herra. Tulokset ovat aika lailla täynnä sitä ykköstä: ei reaktioita. Kovin paikka oli yllätys (metsän keskeltä vedetään yhtäkkiä haalari maasta ylös koiran eteen), siinä Martti ei suostunut tulemaan haalarin luo ajoissa vaikka houkuteltiin kuinka. Toisaalta se ei myöskään poistunut paikalta, vetäytyi vain tarkkailemaan parin metrin päähän, eikä nähnyt mitään syytä tulla tekemään tarkempaa tuttavuutta. Koska Martista jo tiedettiin että se on paukkuarka ei sille laukauksia amuttu.
Mogensin päätin viedä luonnekuvaukseen jo tänä kesänä. Se oli siis kuvattaessa pari päivää vajaa 20 kk vanha kun alaraja on 18 kk. Kuvausmateriaalin perusteella on huomattu, että mitä nuorempi koira sitä luonnollisemmat ja voimakkaammat reaktiot. Me olisimme voineet odottaa seuraavaa kesää kuvauksen suhteen mutta omistajana koin että yhteiselämämme ja ja harrastustemme kehittämisen kannalta olisi kiinnostavaa saada asiantuntija-arvio juuri nuoren koiran reaktioista joita elämänkokemus ja koulutus eivät olleet laimentaneet tai muuttaneet.
Mäntsälän koirakerhon ja Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen järjestämä kuvaus oli mainiosti järjestetty ja erityiskiitos täytyy antaa testinohjaajalle, joka selitti kaiken selkeästi ja jutteli mukavia niin että koiran ohjaaja ei ennättänyt ruveta jännittämään itse liikaa. Alla kiinnostuneille tarkemmin Muksuttimen kuvauksen kulku.
1a Kontakti tervehtiminen 4 (ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)
1b Kontakti yhteistyö 4 (lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta)
1c Kontakti käsittely 4 (hyväksyy ja ottaa kontaktia)
Mogens oli oma sosiaalinen itsensä, häntä viuhkasi ja heelerille tyypillisesti kielikin kävi kun TO:ta moikattiin.
2a Leikki 1 leikkihalu 3 (leikkii, aktiivisuus lisääntyy/vähenee)
2b Leikki 1 tarttuminen 2 (ei tartu, nuuskii esinettä)
2c Leikki 1 puruote ja taistelutahto 1 (ei tartu esineeseen)
Leikkikalu jota kuvauksessa käytetään on iso suhteellisen kevyt patukka. Mogens kiinnostui siitä ja seurasi kun heittelimme sitä TO:n kanssa toisillemme ja juoksi nuuhkimaan sitä kun se heitettiin maahan. Sen sijaan kun TO leikki sillä niin että tarjosi sitä vetoleluksi Mogens ei oikein tiennyt mitä ajatella ja jäi minun luokseni ihmettelemään hassusti hyppivää TO:ta.
3a Takaa-ajo 1. kerta 1 (ei aloita)
3b Tarttuminen 1. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään)
3c Takaa-ajo 2. kerta 1 (ei aloita)
3d Tarttuminen 2. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään)
Luonnekuvauksessa viehettä vedetään aika kaukana edessä jo jonkin aikaa ennen kuin kora päästetään irti. Kun rodun metsästysvietti ei ole kaikkein korkeimpia (n. 25% Suomessa kuvatuista heelereistä reagoi edes jotenkin vieheeseen), ja kun matalalta kaukana viipottavaa rättiä ei heti tappijalka huomaa, niin Mogens rodunomaisesti jäi molemmilla kerroilla lähinnä ihmettelemään että miksi hänet laskettiin irti.
4 Aktiviteettitaso 3 (tarkkaavainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)
Tässä seistään kolme minuuttia paikallaan ja tarkkaillaan kuinka koira reagoi passiivisuuteen. Mogens kuulemma enimmäkseen istuskeli mun vieressä mutta pyrki aina välillä kauemmaksi haistelemaan ja nostamaan jalkaa. Tämä on niitä testin osioita joissa ei todellakaan ole mahdollista tietää mitä koira tekee kun katseen pitää olla koko ajan eteenpäin.
5a Etäleikki kiinnostus 3 (kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)
5b Etäleikki uhka/agressio 1 (ei kiinnostu avustajasta)
5c Etäleikki uteliaisuus 1 (ei osoita uhka/agressioeleitä)
5d Etäleikki leikkihalu 1 (ei saavu avustajan luo)
5e Etäleikki yhteistyö 1 (ei osoita kiinnostusta)
Tässäkin Mogens noudatteli rotuprofiilia. Kun se huomasi etäleikkijän se tarkkaili avustajan hillumista tiukasti mutta ei missään vaiheessa osoittanut mitään intoa lähteä sen luo. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla kuvatuista heelereistä tulokset ovat juuri samat ja muistaakseni ainoastaan yksi heeleri on mennyt etäleikkijän luo. Kun palautumisosiossa käytiin moikkaamassa etäleikkijää Mogens hetken aikaa pöhisi kyykyssä olevalle hahmolle mutta kun tajusi että kyseessä on ihminen meni moikkaamaan.
6a Yllätys pelko 3 (väistää kääntäämättä katsetta pois haalarista)
6b Yllätys puolustus/agressio 3 (osoittaa useita uhkauseleitä)
6c Yllätys uteliaisuus 3 (menee haalarin luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä)
6d Yllätys jäljelle jäävä pelko 1 (ei minkäänlaista liikuntanopeuden vaihtelua tai väistämistä)
6e Yllätys jäljelle jäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)
Yllätys-osiossa kävellään kohti maassa olevaa haalaria jonka avustaja tempaisee pystyyn kun koirakko tulee ihan sen eteen. Ohjaaja päästää koiran irti ja jää seisomaan paikalleen. Mogens säikähti haalaria väisti metrin taaksepäin, nosti niskakarvat pystyyn ja rupesi haukkumaan. Kun menin seisomaan haalarin eteen se tuli nuuskimaan ja kun ohitettiin ylhäällä oleva haalari kahdesti, ei se huomioinut sitä enää mitenkään. Mogens siis reagoi ihan kohtalaisesti, puolustuskykyäkin löytyi ja se palautui tilanteesta nopeasti.
7a Ääniherkkyys pelko 5 (pakenee enemmän kuin 5 metriä)
7b Ääniherkkyys uteliaisuus 5 (menee räminälaitteen luo ilman apua)
7c Ääniherkkyys jäljellle jäävä pelko 1 (ei minkäälaista liikkumanopeuden vaihtelua tai väistämistä)
7d Ääniherkkyys jäljelle jäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta räminlaitetta kohtaan)
Ääniherkkyys osiossa kuljetaan räminälaitteen ohitse ja kun avustaja vetää kettinkiä niin että ääni lähtee päästää ohjaaja koiran irti ja kääntyy katsomaan laitetta. Tässä osiossa nuoren koiran voimakkaat reaktiot tulivat eniten esille. Eli kun räminä alkoi Mogens säntäsi poispäin laitteelta, mutta heti kun ääni loppui, se ravasi häntä pystyssä nuuskimaan laitetta ilman mitään apuja minulta. Ohituksissa räminälaite ei kiinnostanut lainkaan.
8a Aaveet puolustus/agressio 3 (osoittaa useita uhkauseleitä)
8b Aaveet tarkkaavaisuus 4 (tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja)
8c Aaveet pelko 5 (peruuttaa enemmän kuin taluttien mitan tai lähtee paikalta/pakenee)
8d Aaveet uteliaisuus 1 (menee katsomaan kun ohjaja on ottanut avustajilta hupun pois/ei mene ajoissa)
8e Aaveet kontaktinotto aaveeseen 3 (vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin)
Aaveet oli Mogensista koko kuvauksen selvästi jännin juttu. Tässä paikallaan seisovaa koirakkoa lähestyy etuoikealta ja etuvasemmalta valkoisilla lakanoilla aaveiksi pukeutuneet avustajat. Mogensista ne olivat sen verta jännittäviä että se lähti aaveiden lähestyessä peruuttamaan niskakarvat pystyssä ja haukkuen. Ihan lopussa peruutti juuri niin kauas että päästin irti hihnasta. Sen verta epäluuloinen oli että ei tullut aaveiden luo ajoissa ja sai siis ykkösen uteliaisuudesta. Kun huput oli poissa ja Mogens tajusi että aaveet ovat ihmisiä niin se tuli kyllä ihan tyytyväisenä moikkaamaan.
9a Leikki2 leikkihalu 1 (ei leiki, ei osoita kiinnostusta)
9b Leikki 2 tarttuminen 1 (ei tartu)
Loppuleikissä Mogens ei jaksanut enää innostua TO:n lelusta, katseli vaan että tuossa sitä heittelevät, hassut ihmiset.
10 Ampuminen 1 (Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön)
Kahden ensimmäisen laukauksen kanssa leikittiin Mogensin kanssa sen omalla Alphonse-rotalla ja kahden viimeisen aikana seisottiin paikallaan. Kuvaajat sanoivat että korvat liikkuivat juuri sen verran että huomasi että koira ei ole kuuro.
Yleisesti Mogensista todettiin että se oli kuvauksessa reipas ja sosiaalinen, siltä löytyy jonkinverran puolustushalua ja se palautuu tilanteista nopeasti. Olen kovin tyytyväinen niin tulokseen kuin siihen että vein Muksun kuvattavaksi. Jos teillä koiranomistajilla on vaan mahdollisuus osallistua luonnekuvaukseen niin suosittelen sitä lämpimästi. Kiitokset myös kasvattajalle kun jaksoi kiireisenä päivänä ajaa paikalle ja ottaa yllä olevat valokuvat, joiden copyright on siis Eeva Teräväinen.
Posted by Sari
Koska oikeasti on ihan täyspäistä toimintaa esim. herätä aamulla vähän viiden jälkeen, lenkittää koirat -29 C asteen pakkasessa ja sitten arpoa lähteekö auto käyntiin kohti Turkua ja Top Dog KV näyttelyä, koen tarpeelliseksi jakaa tuleville sukupolville mitä moisesta rumbasta saa kotiinvietäväksi. Tässä siis karhupojan tuloskavalkaadi tähän asti – toki sillä varauksella että kehäsihteerin kiemuroiden tulkitseminen on vanhojen käsialojen kurssin käyneellekin välillä vähän haastavaa ja virhetulkintoja saattaa esiintyä.
Näyttelyura tuli korkatuksi Lohjan ryhmänäyttelyssä viime kesäkuussa jossa tuomari Marianne Holm valitsi Mogensin ROP-pennuksi, antoi KP:n ja lausui seuraavaa: "7 kk. Urosmainen, oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Tilava rintakehä. Keskivahva raajaluusto. Vaivaton tapa liikkua".
Koska meillä ei napeilla pelata niin seuraavan kerran Muksutin esiintyi kehässä Uppsalassa Ruotsin Heelereiden erikoisnäyttelyssä Susanne Nilssonin arvioitavana. Tuloksena junnuluokan ensiesiintymisestä oli laatuarvostelussa EH ja arvio: "Maskulint huvud, utm. uttr. Mandelformade ögon. Korr. bett kort & kompakt kropp. Utm. ö-linje kort bröstkorg. Lång länd., svansen bärs över rygglinjen, bra ben & tassar. Välvinklad. Något mjuk päls. Rör sig något paddlande bak i övrigt ok." Viereisen kuvan on ottanut Nelli Numminen, kiitokset käyttöluvasta.
Suomen erkkarista Heinolasta irtosi myös EH ja tällä kertaa myös sijoitus junioriluokan neljänneksi. Maija Sylgrenin mielestä kymmenkuinen Mogens oli "vahvarunkoinen, oikeat rungon mittasuhteet omaava junioriuros, jolla hyväilmeinen maskuliinen pää, hieman kookkaat korvat, kauniit tummat silmät, oikea purenta. toivoisin hieman pidemmän kaulan, rintakehä voisi olla pidempi ja lanneosa lyhyempi, lyhyt olkavarsi, hyvin kulm takaa, riittävä askelpituus, hyvä ylälinja, erinom. karvanlaatu, hyvä väri, miellyttävä käytös".
Seuraavassa kuussa oli vuorossa Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen epävirallinen juhlanäyttely Hauholla, tuomarina Hannie Warendorf Hollannista. Mogens sai laatuarvostelussa ERIn, sijoittui junioriluokassa toiseksi ja sai SA:n. "11 months, matured boy for his age. God type and size. Very good head. Very good eyes and ears. Good shoulder, upper arm and fore chest. Would prefer straighter front legs which should give him little more length legs. Very good hind angulations. Lovely tail set. Good ribs. Very deep for his age. Lovely coat and markings. Would like to see more reach in movement. Makes a nice picture from the side".
Joulukuussa käytiin sekä Helsinki Winner että Voittaja -näyttelyssä, tuttavallisemmin messarissa. Lauantaina Helsinki Winner näyttelyn heelerituomarina toimi Matti Tuominen joka antoi Mogensille ERI:n ja sijoitti junioriluokan kakkoseksi. "Sopivan luustoinen juniori jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä maskuliinen pää – lyhyt rintakehä(?), hyvä kaula. Hyvä ylälinja, liikkuu riittävällä askelpituudella. Hyvä käytös. Esitetään hyvin". Sunnuntaina Voittajanäyttelyssä tuloksena oli taas laatuarvostelussa ERI ja tällä kertaa junnuluokan kolmas sija. Tarja Löfmanin mielestä Muksutin oli "Erittäin hyvän tyyppinen vahva uros. Hyvä purenta. Oikeat pään linjat ja vahva kallo-osa. Vankka runko ja hyvä ylälinja. Riittävän suorat eturaajat ja sopiva raajakorkeus. Voisi liikkua pidemällä askeleella, etenkin takaa. Hyvä karvapeite ja väritys".
Kavalkadin saa kunnian päättää tämän päivän tulos, talvisään uhmaamisesta oli tuloksena EH ja junioriluokan toinen sija. Per Kristian Andersen Norjasta lausui Muksusta seuraavaa: "Very good type. Still a bit short. Nice head. Correct teeth & ears. Powerful neck. Nice angulation. Moves easily. Narrow behind correct in front. Nice coat & colour. Temperament OK."
Nyt pidetään kauneuskilpailuissa vähän taukoa ja tehdään muita juttuja: luvassa on ainakin yleistä lumessa pelmuilua ja agilityä Myheelsporukan kanssa . Lisäksi selataan tarjolla olevia kursseja ja pohditaan mennäänkö rallytokoilemaan, dobopalloilemaan vai keksitäänkö joitan ihan uutta ja ihmeellistä.
I have lots of books and films and whatnot to write about, but my brain has turned to mush, thanks to Åcon crud. Though in the interests of full disclosure I think patient zero in this case was either my mom or Jukka, so I most probably would have had this plague even without awesome Åcon. Also apologies for other suffering people for spreading the germ.
I have little – well, a lot – to add about this con to Jukka's report. I love the concept to bits, and have never had a bad or even mediocre Åcon. As noted in earlier reports Åland as a location rules, weather was was sunny if not warm, and the trip was pleasant and well organised (thank you again Hanna!). On the minus side hotel and bar were exceptionally sloppy with us this year. I kind of like the little dilapidated 1980s thing the place has going on, but room assigments were not done as per request which lead to all kinds of difficulties. I can also understand that the bar was overwhelmed with both ice hockey WC and us, but again, if you charge good price for the high end stuff then it would be nice if you could make sure you have the stuff to sell. It is not like this was the first time Åcon was in Adlon.
As for the content, our Guest of Honor Catherynne M. Valente was funny, smart, engaged, enthusiastic and our kind of people. So that was kind of nice. Also, she is an excellent writer. For me, the absolutely best thing about her work is that (maybe because of her backround as a poet?) that she engages in trying to transmit how things feel, what it is like to touch. As one of those people who do not see stories in their minds eye, that approach is extremely satisfying.
Programming, well, um. OK, the thing is I don't much care for panel programs. I like to listen to a well argued paper or clear lecture, or take part in group discussions. But panels, not really my thing. Thus my normal Åcon consists of catching few programming Items, doing my own stuff and spending the rest of the time in the bar or at the patio with friends. This time, the programming was on time, there were no real breaks and obviously the programming was interesting enough that people spent most of their time watching it. Silly things. Also the stupid awning was down all the time so it was cold on the patio, and thus the hanging out part of the con was a bit truncated.
I saw Never Mind the Bus, Aldrin, absolutely mad props to Ben for saving the day, well done. Cat's reading was also very good, both the story and her reading of it Nene, as I knew from Eurocon, is an excellent interviewer and she and Cat seemed to find each other well in the author interview. Loponen's Sapir Whorf paper was good stuff, mapping as it did, the ways SF-writers use Sapir Whorf on top of how the position of the hypothesis has changed in linguistics. Mekku does pretty complicated literary philosopy, that relies on very specific vocabulary, and heavily engages with work of others in the field. And twenty minutes is not enough time to open that up for people not familiar with it. But at least it was exactly what was ordered 🙂
What else: the panel on postmodern fantasy. Look, obviously the panelists all had slightly different views on what constitutes postmodernism, and that is fine (as it is actually one of the hallmarks of postmodern thought to constantly question the nature of everything), let postmodernism defy all efforts to pin it down, let it float and sting, flollop and vollue around us. But if the panelists do not have a working definition for modernism when they talk about postmodernism, confusion ensues. Now I was left with a feeling everybody understood modernism a bit differently and then tried to discuss postmodernism through their own understanding of modernism which lead to people talking past each other.
Actually, I would really love to read a paper on modernism in fantasy. It seems to me that early genre fantasy (Tolkien, Dunsany etc.) and modernism were born both as hugely different reactions to realism and naturalism. Modernism reacting to and developing from naturalism, going from outside world to inside of human mind, and developing stylistical tecqhniques to break down and reshape narrative, and Fantasy marrying the novel form to old medieval romance. So if that is the case (and even if it isn't) where is modernistic fantasy? Where are Proust, Joyce, Woolf or Faulkner of fantasy?
In the mornings we again took dogs and Jeeves and went around the island. Eckerö post and customs office does look incredible all on its lonesome, and both Martti and Mogens got lovely long walks on the rocky beaches. I did take part on organised excursion to Järsö island at the southern tip of the main islands where there is a lovely café and handcraft store Stickstugan. It sells both yarn and stuff you can make from it. The yarn is lovely, hand-coloured and spinned from the wool of Åland sheep. It is a bit tricky to knit as hand spinned yarns often are, but end result is gorgeous. Next time I need a proper budget.
Next Åcon is 9.-12.5.2013, GoH Tricia Sullivan. Sign up, you won't regret it!
Posted by Martti & Mogens
Eating Muffins 