Eating Muffins

Halme Polvinen Family Collective. You will all be assillymated

  • Finncon 2013: Day 4 – The Clean-up!

    by

    Posted by jukkahoo

    I really don't have neither the time nor the energy for this, but I need to adress couple of things.

    First: GREAT CON, PEEPS! Abso-effing-lutely brilliant Finncon. Smoothest run ever, with minimum of muck-ups. Great participation from simply everyone involved. Such praises I've never heard before. Thank you all.

    Second: I'm done. This'll be my last Finncon chairing. I'm more than willing to be of assist, but I'll leave the leadership-roles to younger souls. Three Finncon-chair stints is plentymany. The trilogy (Borderlines, Journey and Opposing Forces) is finished!

    Third: Sari, Sanna, Pasi, Mekku and Teemu. KIITOS! It was a long day Kaapelitehdas today, but we've finally cleaned the pace and returned the keys. 

    Fourth: T-minus 9 hrs until the takeoff. I'll be back next week.

    Dime con quien andas, y te dire quién eres. Muchas gracias!

  • Finncon 2013: Day 3 – The End

    Posted by jukkahoo

    THANK YOU ALL!

    I'll try to make sense of my thoughts after I've slept at least those six hours I keep expecting others to sleep every night. Not gonna happen this night! Three looks more likely.

    Great Dead Dog, great con. Lots of love!

  • Finncon 2013: Day 2 – Ihan jees!

    Posted by jukkahoo

    Another long day. Up early in the morning and to Cable Factory. Nothing alarming, no real problems (First Worlds problems don't count) and very little drama (but some, of course, without drama life would be boring, right?).

    I had only one program item for the day and this I could've phoned in. Give Tom Crosshill a word and he'll return to you a full story. And reads a lovely tale on the side. Then again, he did say, that he'd read about half an hour and I'd have some 10-15 minutes to fill with questions. Easy, hah! Except Tom read for full twelve (12) minutes. "So, this national epic of yours, any good?"

    And then I did manage to muck up a bit, since I had convinced myself that the basement floor rooms had Everything already in place. Well, they did. most of everything. But, not, like sound systems. Sorry about that. Two film programs taking place simultaneously, one set of speakers for the job. Time for Techman! Superb job, even if I had to fix the scart myself.

    Great day and the rest of the programming I saw was very nice. I mean, great!

    And then there was the evening party. I'm told, that what happened at the evening party, stays at the evening party, but I'd be very surprised if that would be the case. My lips are sealed.

    Except they're not. I'm the Guest of Honour at next year's Finncon in Jyväskylä and did they ever gave me a prezzie worth its weight in gold. A singular t-shirt of Awesomeness! There should be pictures somewhere, eventually. I'm humbled and grateful. I LOVE it!

    I saw, talked and hello'ed too many people in order to remember them all, but a HUGE Thank You to all of you for making this Finncon such a brilliant experience for a conrunner. This is the reason I am a FAN. Money cannot buy this here.

    One more day to go. Another great fannish experience awaits.

  • Finncon 2013: Day 1

    Posted by jukkahoo

    Why am I not at the bar right now? Because I'm too tired to even think about talking with friends, never mind strangers (as I might call the people I've met only a few times before). I've stared my monitor for the longest time, reading Facebook and Twitter and various other places foer all things Finnconish. If there's something to learn from the intertubes and social media, first day of Finncon 2013 was a very nice experience and the programming has been well received. Yay for program participants!

    And a HUGE YAY! for all those gophers and other volunteer workers, especially the Info-team, who are busting their joint asses at the location for the common good. So many people are slaving over the con, so that all those thousands of other fen and interested parties might have a really nice and entertaining weekend.

    A long weekend. Friday was the first day of programming, but of course we've started things days before. We got the keys on Monday and ever since that day, a number of organizers have more or less lived on site. Kudos to you all!

    But what about today? As an organiser, I got to see relatively little of the programming. I was on two panels (Hugos & But Not Forgotten) and was the other host of the Opening ceremony. Of which I really need to apologize. We had wanted to have a proper Opening ceremony, with bells and whistles, but as the days grow shorter (well, longer in reality, but as mixed metaphors go, bear with me) this particular program item got pushed aside because Other Stuff. And then it was the Time – and we had next to nothing to show for.Somebody has to do this properly. I'm looking at you, Jyväskylä 2014.

    Ah, the Opening ceremony. Yes, I mucked up a few times, forgot to mention a number of things and asked really stooopid kveshuns instead of the ones I had thought of few days ago. Never got around writing thems down, never do that again. Apologies to all attending.

    Hugo-panel was fun, but as one responsible for the programming, I had made couple of errors. First I should've put this at some later slot, as the early hour (1PM) meant that Cheryl had to miss couple of interested sounding Finfar-items. I'm so sorry. The other thing is, that this really ought to be a 2-hour slot. We barely scratched the surface with one hour, only managing to talk about novels and shorts tories, really. Few scattered mentions of other categories, but we'd already run out of time. So, Jyväskylä 2014, do not repeat this age old mistake. Hugo nominees discussion panel – 2 hours!

    I spent most of the rest of my day wandering around the place, chatting with various people: fen, dealers, strangers, luminaries, gophers and what have we. And with few members of the Third Reich the Fourth Estate. Apparently YLE will interview me (and a host of others) tomorrow. Anything for the Finncon.

    My last programming item of the day was a somber-sounding panel Gone, But Not Forgotten, where a panel of four (Petri Hiltunen, Ben Roimola and Dave McCarty avec moi) talked about the horrific losses the field of SF/F had suffered since the last Finncon. The list of more well-known people with ties to fandom is bad enough (Harry Harrison, Ray Harryhausen, Richard Matheson, Boris Strugatskij, Iain M. Banks, Jack Vance, Gerry Anderson, et al), but the number of fen (Roger Ebert, Richard E. Geis, jan howard finder and then some) amount to something close to a hundred people.

    This better stop now.

    But the panel was a good one. I believe we managed to have a good mix of irreverence, melancholy, sadness, joy, memories and personal anecdotes that the panel needed, as well as at least a number of good suggestions for things to look for, read and see. Special thanks to the members of the audience who participated.

    After that, we headed home, dropped off some stuff, and zombied at home.

    As I said, while this was the first day of the actual convention, there has been a flurry of activities done in order to make this happen. For a quite some time now. Soon all this will be over, but the work doesn't stop there. But that's another blog post. Perhaps.

    Now I just want to get to bed and schleep. At least that six hours I keep telling people to sleep every night. And I shall shower in the morning. And have a warm meal at some point. That's a promise.

    Meanwhile, go check out what Henry has done all day long.

  • Mogens Luonnekuvauksessa

     Posted by Sari

    Suomessa voi rekisteröity rotukoira osallistua kahteen eri koiran luonnetta mittaavaan/kuvaavaan kokeeseen, perinteiseen palveluskoirille suunniteltuun luonnetestiin ja myös palveluskoirille alunperin kehiteltyyn ja siitä muokattuun tuoreempaan MH luonnekuvaukseen. Martti luonnekuvattiin kesällä 2011 ja Mogens kävi kuvattavana viime viikonloppuna, aika lailla heti kun oli siihen tarpeeksi vanha. Luonnetestiin Martti oli jo liian vanha kun asiaan herättiin, ja Muksun puolestaan tällä hetkellä vielä liian nuori. 

    Vaikka kokeet mittaavat koiran hermorakennetta samantyyppisillä tehtävillä, on niissä myös eroja. Molemmissa kokeissa paineistetaan koiraa ja seurataan sen reaktioita. Luonnetestissä testaaja saa arvioida kuinka kovalla paine koiraan kohdistetaan kun taas luonnekuvauksessa kaikki tehdään joka koiran kohdalla täsmälleen samalla tavalla. Luonnekuvauksessa koira päästetään suurimmassa osassa osioista jossain vaiheessa irti, niin että se pääsee poistumaan tilanteesta jos kokee sen ahdistavaksi ja osioiden välillä sen annetaan palautua. Luonnetestissä tuomari arvioi palautumisajan ja koira on kytkettynä. Molemmat kokeet päättyvät laukauksiin, joskin luonnekuvauksessa koirakko saa päättää ammutaanko koiralle vai ei. 

    Myös tulokset ilmoitetaan eri lailla. Luonnekuvauksessa jokainen koiran reaktio arvotetaan yhdestä viiteen niin, että ykkönen tarkoittaa ei reaktiota ja viitonen voimakasta reaktiota. Välillä kuvauksessa ykkönen on siis hyvä tulos ja välillä viitonen. Luonnetestissä koiran luonteenpiirteitä arvostellaan taulukolla -3 → +3, ja tuloksiin kohdistetaan eri kertoimet. Lopputuloksena on pistemäärä joka voi olla miinusmerkkinenkin. Alle +75 pistettä saanut koira saa uusia testin.

    Olen ollut katsomassa niin luonnekuvauksia kuin luonnetestejäkin ja vaikka molemmissa on minusta pieniä ongelmia (palveluskoiralle suunniteltu testi ei ihan yksi yhteen minusta mittaa paimenkoiran ominaisuuksia ja kokeet on selkeästi suunniteltu suurille tai keskisuurille roduille), ovat ne kuitenkin ylivertaisen hyviä mahdollisuukisa oppia lisää niin omasta koirasta kuin koirista yleensä. Kun jalostuksessakin pitäisi terveyden lisäksi yhä enenevässä määrin kiinnittää huomiota luonteeseen, olisi erityisesti heelerin kaltaisessa pienessä rodussa tärkeää että mahdollisimman moni niin koti- kuin jalostuskoirakin testattaisiin.

    MH luonnekuvaus koostuu kymmenestä osiosta joissa arvioidaan koiran reaktioita monella eri tasolla. Youtubesta voi käydä katsomassa niin Ruotsissa kuin Suomessa tehtyjä testejä niin näkee miten testi on järjestetty. Oman koiran kuvaustilanteesta ei kauheasti pysty sanomaan koska suurimman osan aikaa omistajan tehtävä on olla passiivinen eikä ottaa kontaktia koiraan. Eli kun seisoo paikallaan kuin pylväspyhimys tuijottamassa kiintopistettä ei pysty seuraamaan koiran reaktioita kuin silmäkulmasta.

    Martin luonnekuvauksesta tuomarit sanoivat että kyseessä oli rauhallinen ja varautunut vanhempi herra. Tulokset ovat aika lailla täynnä sitä ykköstä: ei reaktioita. Kovin paikka oli yllätys (metsän keskeltä vedetään yhtäkkiä haalari maasta ylös koiran eteen), siinä Martti ei suostunut tulemaan haalarin luo ajoissa vaikka houkuteltiin kuinka. Toisaalta se ei myöskään poistunut paikalta, vetäytyi vain tarkkailemaan parin metrin päähän, eikä nähnyt mitään syytä tulla tekemään tarkempaa tuttavuutta. Koska Martista jo tiedettiin että se on paukkuarka ei sille laukauksia amuttu.

    Mogensin päätin viedä luonnekuvaukseen jo tänä kesänä. Se oli siis kuvattaessa pari päivää vajaa 20 kk vanha kun alaraja on 18 kk. Kuvausmateriaalin perusteella on huomattu, että mitä nuorempi koira sitä luonnollisemmat ja voimakkaammat reaktiot. Me olisimme voineet odottaa seuraavaa kesää kuvauksen suhteen mutta omistajana koin että yhteiselämämme ja ja harrastustemme kehittämisen kannalta olisi kiinnostavaa saada asiantuntija-arvio juuri nuoren koiran reaktioista joita elämänkokemus ja koulutus eivät olleet laimentaneet tai muuttaneet. 

    Mäntsälän koirakerhon ja Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen järjestämä kuvaus oli mainiosti järjestetty ja erityiskiitos täytyy antaa testinohjaajalle, joka selitti kaiken selkeästi ja jutteli mukavia niin että koiran ohjaaja ei ennättänyt ruveta jännittämään itse liikaa. Alla kiinnostuneille tarkemmin Muksuttimen kuvauksen kulku.


    MogensMH011a Kontakti tervehtiminen
    4 (ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen)

    1b Kontakti yhteistyö 4 (lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta)

    1c Kontakti käsittely 4 (hyväksyy ja ottaa kontaktia)

    Mogens oli oma sosiaalinen itsensä, häntä viuhkasi ja heelerille tyypillisesti kielikin kävi kun TO:ta moikattiin.

     

     

     

     

    2a Leikki 1 leikkihalu 3 (leikkii, aktiivisuus lisääntyy/vähenee)

    2b Leikki 1 tarttuminen 2 (ei tartu, nuuskii esinettä)

    2c Leikki 1 puruote ja taistelutahto 1 (ei tartu esineeseen)

    Leikkikalu jota kuvauksessa käytetään on iso suhteellisen kevyt patukka. Mogens kiinnostui siitä ja seurasi kun heittelimme sitä TO:n kanssa toisillemme ja juoksi nuuhkimaan sitä kun se heitettiin maahan. Sen sijaan kun TO leikki sillä niin että tarjosi sitä vetoleluksi Mogens ei oikein tiennyt mitä ajatella ja jäi minun luokseni ihmettelemään hassusti hyppivää TO:ta.

     

    3a Takaa-ajo 1. kerta 1 (ei aloita)

    3b Tarttuminen 1. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään)

    3c Takaa-ajo 2. kerta 1 (ei aloita)

    3d Tarttuminen 2. kerta 1 (ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään)

    Luonnekuvauksessa viehettä vedetään aika kaukana edessä jo jonkin aikaa ennen kuin kora päästetään irti. Kun rodun metsästysvietti ei ole kaikkein korkeimpia (n. 25% Suomessa kuvatuista heelereistä reagoi edes jotenkin vieheeseen), ja kun matalalta kaukana viipottavaa rättiä ei heti tappijalka huomaa, niin Mogens rodunomaisesti jäi molemmilla kerroilla lähinnä ihmettelemään että miksi hänet laskettiin irti.

     

    4 Aktiviteettitaso 3 (tarkkaavainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja)

    Tässä seistään kolme minuuttia paikallaan ja tarkkaillaan kuinka koira reagoi passiivisuuteen. Mogens kuulemma enimmäkseen istuskeli mun vieressä mutta pyrki aina välillä kauemmaksi haistelemaan ja nostamaan jalkaa. Tämä on niitä testin osioita joissa ei todellakaan ole mahdollista tietää mitä koira tekee kun katseen pitää olla koko ajan eteenpäin.

     

     5a Etäleikki kiinnostus 3 (kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja)

    5b Etäleikki uhka/agressio 1 (ei kiinnostu avustajasta)

    5c Etäleikki uteliaisuus 1 (ei osoita uhka/agressioeleitä)

    5d Etäleikki leikkihalu 1 (ei saavu avustajan luo)

    5e Etäleikki yhteistyö 1 (ei osoita kiinnostusta)

    Tässäkin Mogens noudatteli rotuprofiilia. Kun se huomasi etäleikkijän se tarkkaili avustajan hillumista tiukasti mutta ei missään vaiheessa osoittanut mitään intoa lähteä sen luo. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla kuvatuista heelereistä tulokset ovat juuri samat ja muistaakseni ainoastaan yksi heeleri on mennyt etäleikkijän luo. Kun palautumisosiossa käytiin moikkaamassa etäleikkijää Mogens hetken aikaa pöhisi kyykyssä olevalle hahmolle mutta kun tajusi että kyseessä on ihminen meni moikkaamaan.

     

     

    MogensMH026a Yllätys pelko 3 (väistää kääntäämättä katsetta pois haalarista)

    6b Yllätys puolustus/agressio 3 (osoittaa useita uhkauseleitä)

    6c Yllätys uteliaisuus 3 (menee haalarin luo kun ohjaaja seisoo sen vieressä)

    6d Yllätys jäljelle jäävä pelko 1 (ei minkäänlaista liikuntanopeuden vaihtelua tai väistämistä)

    6e Yllätys jäljelle jäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta haalariin)

    Yllätys-osiossa kävellään kohti maassa olevaa haalaria jonka avustaja tempaisee pystyyn kun koirakko tulee ihan sen eteen. Ohjaaja päästää koiran irti ja jää seisomaan paikalleen. Mogens säikähti haalaria väisti metrin taaksepäin, nosti niskakarvat pystyyn ja rupesi haukkumaan. Kun menin seisomaan haalarin eteen se tuli nuuskimaan ja kun ohitettiin ylhäällä oleva haalari kahdesti, ei se huomioinut sitä enää mitenkään. Mogens siis reagoi ihan kohtalaisesti, puolustuskykyäkin löytyi ja se palautui tilanteesta nopeasti.

     

    MogensMH037a Ääniherkkyys pelko 5 (pakenee enemmän kuin 5 metriä)

    7b Ääniherkkyys uteliaisuus 5 (menee räminälaitteen luo ilman apua)

    7c Ääniherkkyys jäljellle jäävä pelko 1 (ei minkäälaista liikkumanopeuden vaihtelua tai väistämistä)

    7d Ääniherkkyys jäljelle jäävä kiinnostus 1 (ei osoita kiinnostusta räminlaitetta kohtaan)

    Ääniherkkyys osiossa kuljetaan räminälaitteen ohitse ja kun avustaja vetää kettinkiä niin että ääni lähtee päästää ohjaaja koiran irti ja kääntyy katsomaan laitetta. Tässä osiossa nuoren koiran voimakkaat reaktiot tulivat eniten esille. Eli kun räminä alkoi Mogens säntäsi poispäin laitteelta, mutta heti kun ääni loppui, se ravasi häntä pystyssä nuuskimaan laitetta ilman mitään apuja minulta. Ohituksissa räminälaite ei kiinnostanut lainkaan.

     

    MogensMH048a Aaveet puolustus/agressio 3 (osoittaa useita uhkauseleitä)

    8b Aaveet tarkkaavaisuus 4 (tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja)

    8c Aaveet pelko 5 (peruuttaa enemmän kuin taluttien mitan tai lähtee paikalta/pakenee)

    8d Aaveet uteliaisuus 1 (menee katsomaan kun ohjaja on ottanut avustajilta hupun pois/ei mene ajoissa)

    8e Aaveet kontaktinotto aaveeseen 3 (vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin)

    Aaveet oli Mogensista koko kuvauksen selvästi jännin juttu. Tässä paikallaan seisovaa koirakkoa lähestyy etuoikealta ja etuvasemmalta valkoisilla lakanoilla aaveiksi pukeutuneet avustajat. Mogensista ne olivat sen verta jännittäviä että se lähti aaveiden lähestyessä peruuttamaan niskakarvat pystyssä ja haukkuen. Ihan lopussa peruutti juuri niin kauas että päästin irti hihnasta. Sen verta epäluuloinen oli että ei tullut aaveiden luo ajoissa ja sai siis ykkösen uteliaisuudesta. Kun huput oli poissa ja Mogens tajusi että aaveet ovat ihmisiä niin se tuli kyllä ihan tyytyväisenä moikkaamaan.

     

     

    9a Leikki2 leikkihalu 1 (ei leiki, ei osoita kiinnostusta)

    9b Leikki 2 tarttuminen 1 (ei tartu)

    Loppuleikissä Mogens ei jaksanut enää innostua TO:n lelusta, katseli vaan että tuossa sitä heittelevät, hassut ihmiset.

     

     

      MogensMH0510 Ampuminen 1 (Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön)

    Kahden ensimmäisen laukauksen kanssa leikittiin Mogensin kanssa sen omalla Alphonse-rotalla ja kahden viimeisen aikana seisottiin paikallaan. Kuvaajat sanoivat että korvat liikkuivat juuri sen verran että huomasi että koira ei ole kuuro.

     

     

     

    MogensMH06Yleisesti Mogensista todettiin että se oli kuvauksessa reipas ja sosiaalinen, siltä löytyy jonkinverran puolustushalua ja se palautuu tilanteista nopeasti. Olen kovin tyytyväinen niin tulokseen kuin siihen että vein Muksun kuvattavaksi. Jos teillä koiranomistajilla on vaan mahdollisuus osallistua luonnekuvaukseen niin suosittelen sitä lämpimästi. Kiitokset myös kasvattajalle kun jaksoi kiireisenä päivänä ajaa paikalle ja ottaa yllä olevat valokuvat, joiden copyright on siis Eeva Teräväinen.

     

  • Eilen ajattelin

    Posted by jukkahoo

    Tämä viime viikon "Sanoma-konsernin kummallinen kolumni" -palkinnon voittaja (edellisellä viikollahan himoitun tittelin voitti Jarkko Tontti) oli monessa mielessä erinomaisen heikko esitys. Se ei olisi ollut edes kovin kummoinen Facebook-päivitys, mutta kohtuullisen arvostetun organisaation lehden sivuilla tämä erottui "edukseen" lähinnä kehnolla argumentoinnilla ja vaisulla ironiallaan. Oletan siis, että ironiaa tässä kai nyt kuitenkin haettiin? Saman kirjoittajan aikaisemmat esitykset hieman vastaavilla argumenteilla: "Meillä ei enää lueskella. Kirjat ja kirjahyllyt on heitetty kodista pois, etteivät ne häiritsisi parin laatuaikaa. Lukeminen kun vie liikaa yhteisestä ajasta, ja toisaalta kirjahyllyt ja kirjat ovat rumia. Televisio on trendikkäämmän näköinen, tosin sieltäkin ne kirjailijan pahukset kurkistelevat. Elämä on niin paljon täydempää ja syvempää ilman kirjoja."

    Suutuinko? No, suutuin ja en. Olin aluksi tuohtunut, koska kuvittelin tässä oltavan nyt liikkeellä ihan vakavissaan ja aina kun joku "yleisen kirjallisuustieteen maisteri" tulee kertomaan minulle, että scifin lukemisen ongelma ovat "oudonnimiset tyypit seikkailevat oudonnimisissä paikoissa, joita en tunne, koska niitä ei ole olemassa", alan saada happovaivoja. Ja kun se toinenkin ikävä lukuaihe on omakohtaisesti kohtuullisen läheinen historiallinen romaani, niin saatoin puskea hieman sappea. En tykkää, kun en ymmärrä. Tai siis olen laiska.

    Kangasniemi antaa itsestään kolumneissaan kiusallisen tyhjäpäisen kuvan, mikä on aika sääli, mikäli kyseinen henkilö on tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan fiksu ja mukava ihminen. Kun hänen nimellään kuukkeloi hieman, löytyy "Kymmenen kirjaa, jotka luen vielä uudelleen", joista osan olen jopa lukenut ja tykännyt itsekin. Ja joista muutama ei mahdu millään tuon hänen viime viikon kolumnin ahtaisiin määritelmiin. Siis ironiaa(?).

    Avaan hieman omaa lukuprofiiliani. Se on nykyään aivan liian kapea. Olen aikaisemmin kokenut olevani kohtuullisen monialaisesti lukeva ihminen, mutta viime vuosina olen huomannut, että lukulistaltani löytyy kohtuullisen vähän suosikkigenrejeni ulkopuolista tavaraa so. fantasia, sf ja historialliset romaanit (tähän sisältyy myös periodidekkarit jne). Ennen luin paljon enemmän esim. Keltaista kirjastoa, perinteisiä klassikoita ja jännäreitä.

    Onhan se surullista. Runoja en ole koskaan ymmärtänyt, joten eipä tule luettua. Kotimainen proosa on myös harvemmin trampattu baana, sen verta raskaita olivat äidinkielen tuntien pakkoluennat. Jossain välissä katselin myös hieman peljäten lukemieni kirjailijoiden sukupuolijakautumaa, mutta sen suhteen olen useimmiten ollut aika hyvässä jamassa, sillä luen aika sujuvasti niin naisten kuin miestenkin kirjoittamia kirjoja.

    Tämän vuoden lukuteema on joka tapauksessa lukea yhtä monta nais- ja mieskirjailijan teosta. Ehkä tässä pitäisi myös hieman laajentaa sitä shaanreskaalaa, menetiedä.

  • Käsitöitä

    by

    Posted by Sari

    Joulunalus ja -aika on ainakin minulla kesäloman lisäksi se kaikkein aktiivisin neulomisaika. Lumi, pimeä, lasi punaviiniä ja neule on hyvä yhdistelmä – ainakin jos ei kaada sitä punaviiniä neuletyön päälle…

    IMG_3252Syksymmällä leikittelin kaulaliina/turbaani/pitkät lapaset -combon kanssa mutta innostus lopahti kesken toisen lapasen, ehkä sekin vielä joskus valmistuu. Sen sijaan valmiiksi sain joululahjan isälle, joka iän, sepelvaltimotaudin ja geeniensä iloisena yhdistelmänä tuppaa aina talvella palelemaan vaikka sisällä on kuinka lämmintä. Mallin ja langan värin hän sai valita itse. Malli on Modan numerosta 6/2007 ja langaksi valikoitui Novitan siniharmaa Kelo – puhdas villa kuulemma kutittaa joten Kelon korkea akryylipitoisuus ei haitannut. Hyvältä tämä selkeästi nuoremmalle sukupolvelle suunniteltu malli näyttää kypsänkin herrasmiehen päällä. Kutominen sujui paksulla langalla haipakkaan – ainut ongelma oli kun kesken työn Mogens koki tarpeelliseksi purra poikki kärjen toisesta puikosta.

    IMG_3254Samaan aikaan joululahjapuseron kanssa kudoin itselleni villatakkia viimeisimmän Novitan(Liekö Talvi 2012?) ohjeiden mukaan. Tällä kertaa tykkäsin ohjeesta sellaisenaan joten lankohin ja väreihin ei tehty muutoksia. Villatakista tuli parempi kuin uskalsin odottaakaan. Hihat olisivat voineet olla vähän lyhyemmät ja kapeammat, mutta muuten se ei näytä yhtään pahalta. Jatkaakseni edellisen työn teemaa, malli oli helppo ja nopea kutoa, ongelmaksi muodostui vain Stockalta kalliilla hankitut oranssit napit joista yhden Mogens pani palasiksi, siksi viimeinen nappi puuttuu. Napit osoittautuivat muutenkin selvästi keskimääräistä herkullisimmiksi – jos villari unohtuu sohvankarmille niin karhupoika on salamana nuoleskelemassa niitä.

    IMG_3257Kun se turbaani jäi aiemmin kesken päätin kutoa itselleni hatun – pipoja kaapista löytyy vaikka kuinka mutta olen kaipaillut hiukan siistimpää päähinettä pitkän talvitakin kaveriksi. Malli löytyi Ravelryn kautta täältä. Langan sain viime vuonna tuliaisena Amerikasta ja kun kääre on kadonnut en osaa yhtään sanoa mikä lanka on kyseessä. Joku ihana superwash merino sukkalanka veikkaisin. Kerran jouduin alottamaan alusta kun menin laskuissa sekaisin, mutta hattu valmistui parissa päivässä. Tällä kertaa Mogens yritti vain varastaa lankakerän aina kun se tipahti lattialle.

    Seuraava visio on ommella iPadille kotelo ja istuttaa siihen ristipistoin tehty heelersiluetti. Saas nähdä onnistuuko…

  • Mogens näyttelymaailmassa

    Posted by Sari

    Koska oikeasti on ihan täyspäistä toimintaa esim. herätä aamulla vähän viiden jälkeen, lenkittää koirat -29 C asteen pakkasessa ja sitten arpoa lähteekö auto käyntiin kohti Turkua ja Top Dog KV näyttelyä,  koen tarpeelliseksi jakaa tuleville sukupolville mitä moisesta rumbasta saa kotiinvietäväksi. Tässä siis karhupojan tuloskavalkaadi tähän asti – toki sillä varauksella että kehäsihteerin kiemuroiden tulkitseminen on vanhojen käsialojen kurssin käyneellekin välillä vähän haastavaa ja virhetulkintoja saattaa esiintyä.

    Näyttelyura tuli korkatuksi Lohjan ryhmänäyttelyssä viime kesäkuussa jossa tuomari Marianne Holm valitsi Mogensin ROP-pennuksi, antoi KP:n ja lausui seuraavaa: "7 kk. Urosmainen, oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Tilava rintakehä. Keskivahva raajaluusto. Vaivaton tapa liikkua".

    Mogens 44 vkoKoska meillä ei napeilla pelata niin seuraavan kerran Muksutin esiintyi kehässä Uppsalassa Ruotsin Heelereiden erikoisnäyttelyssä Susanne Nilssonin arvioitavana. Tuloksena junnuluokan ensiesiintymisestä oli laatuarvostelussa EH ja arvio: "Maskulint huvud, utm. uttr. Mandelformade ögon. Korr. bett kort & kompakt kropp. Utm. ö-linje kort bröstkorg. Lång länd., svansen bärs över rygglinjen, bra ben & tassar. Välvinklad. Något mjuk päls. Rör sig något paddlande bak i övrigt ok." Viereisen kuvan on ottanut Nelli Numminen, kiitokset käyttöluvasta.

    Suomen erkkarista Heinolasta irtosi myös EH ja tällä kertaa myös sijoitus junioriluokan neljänneksi. Maija Sylgrenin mielestä kymmenkuinen Mogens oli "vahvarunkoinen, oikeat rungon mittasuhteet omaava junioriuros, jolla hyväilmeinen maskuliinen pää, hieman kookkaat korvat, kauniit tummat silmät, oikea purenta. toivoisin hieman pidemmän kaulan, rintakehä voisi olla pidempi ja lanneosa lyhyempi, lyhyt olkavarsi, hyvin kulm takaa, riittävä askelpituus, hyvä ylälinja, erinom. karvanlaatu, hyvä väri, miellyttävä käytös".

    Mogens 51 vkoSeuraavassa kuussa oli vuorossa Suomen Lancashire Heeler -yhdistyksen epävirallinen juhlanäyttely Hauholla, tuomarina Hannie Warendorf Hollannista. Mogens sai laatuarvostelussa ERIn, sijoittui junioriluokassa toiseksi ja sai SA:n. "11 months, matured boy for his age. God type and size. Very good head. Very good eyes and ears. Good shoulder, upper arm and fore chest. Would prefer straighter front legs which should give him little more length legs. Very good hind angulations. Lovely tail set. Good ribs. Very deep for his age. Lovely coat and markings. Would like to see more reach in movement. Makes a nice picture from the side".

    Joulukuussa käytiin sekä Helsinki Winner että Voittaja -näyttelyssä, tuttavallisemmin messarissa. Lauantaina Helsinki Winner näyttelyn heelerituomarina toimi Matti Tuominen joka antoi Mogensille ERI:n ja sijoitti junioriluokan kakkoseksi. "Sopivan luustoinen juniori jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä maskuliinen pää – lyhyt rintakehä(?), hyvä kaula. Hyvä ylälinja, liikkuu riittävällä askelpituudella. Hyvä käytös. Esitetään hyvin". Sunnuntaina Voittajanäyttelyssä tuloksena oli taas laatuarvostelussa ERI ja tällä kertaa junnuluokan kolmas sija. Tarja Löfmanin mielestä Muksutin oli "Erittäin hyvän tyyppinen vahva uros. Hyvä purenta. Oikeat pään linjat ja vahva kallo-osa. Vankka runko ja hyvä ylälinja. Riittävän suorat eturaajat ja sopiva raajakorkeus. Voisi liikkua pidemällä askeleella, etenkin takaa. Hyvä karvapeite ja väritys".

    Kavalkadin saa kunnian päättää tämän päivän tulos, talvisään uhmaamisesta oli tuloksena EH ja junioriluokan toinen sija. Per Kristian Andersen Norjasta lausui Muksusta seuraavaa: "Very good type. Still a bit short. Nice head. Correct teeth & ears. Powerful neck. Nice angulation. Moves easily. Narrow behind correct in front. Nice coat & colour. Temperament OK."

    Nyt pidetään kauneuskilpailuissa vähän taukoa ja tehdään muita juttuja: luvassa on ainakin yleistä lumessa pelmuilua ja agilityä Myheelsporukan kanssa . Lisäksi selataan tarjolla olevia kursseja ja pohditaan mennäänkö rallytokoilemaan, dobopalloilemaan vai keksitäänkö joitan ihan uutta ja ihmeellistä.

     

  • New year, new gear

    Posted by jukkahoo

    For the longest time, I'd been moaning about my computer. El Gordo was a good kid, but as it happens, mid-range PC's aren't perhaps on their prime after a dozen or so years of (ab)use. I needed a new machine, but as I'm not really made of money, the change was not forthcoming. Until now.

    El Gordo had been crashing and stuttering for the most of last year and I knew the inevitable was going to happen soon. Only I still didn't have quite the €€€'s I needed in order to get me a proper unit. My tablet was seeing lot more usage, but as a writing apparatus, it really isn't compatibe with my sausages.

    Come December and my Advent Beer Calendar. El Gordo was doingt he best it could, but it was tough going. Even the shortest post took far too long time to write. I'm not even going to tell you how hard it was to write the articles for Sekrit Book Number Six. Phew!

    Then my wonderful wife tells me that she's organized a fundraising for a new computer pour moi. I almost cried. And then I needed to make a decision. What kind of a machine do I need? What for? Ponderings. Decisions. Resolution.

    So yesterday, I bought mysef a HP Pavilion p6-2375eo. It's reasonably strong PC with enough power for my needs (I don't play games), fast, reliable and well within the price range I had set for myself. And it works. I now have a working computer. Yay!

    This would not have happened with the help and generosity of all you people who donated money for this collection. THANK YOU, from the bottom of my heart! I'll try to be l'Oreal.

  • Kirjakatsaus

    by

    Posted by Sari

    Klassisesti vuoden lopettava
    kirjakatsaus tulee Casa Talin kylpyhuoneesta jonne olemme Martin ja
    Mogensin kanssa vetäytyneet vahtimaan etteivät uutena vuotena niin
    ahkeraan liikkuvat kaakelivarkaat pääse käsiksi kylpyhuoneemme
    kiiltäviin seinäornamentteihin.

    Mutta asiaan: tänä vuonna tuli
    luettua 56 opusta, eli lähes tasan kirja per viikko. Tähän täytyy
    olla ihan tyytyväinen. Tänä vuonna olen lopettanut television
    katselun perinteisessä mielessä käytännössä kokonaan, ainoat
    asiat joita katselen lähetysaikaan on urheilulähetykset. Elokuvia
    ja sarjoja on huushollissa katsottu kyllä ahkeraan, mutta Netflixin,
    halpojen DVD-levyjen ja Elisa Viihteen ansiosta ei telkkari ole
    samalla tavalla ollut auki taustameluna vaan ollaan tehty
    tietoisempia päätöksiä mitä katsotaan. Veikkaan että tämä on
    lisännyt lukemiseen käytettävissä olevaa aikaa. Netti syö
    edelleen leijonanosan siitä vapaa-ajasta jota ei käytetä
    nelijalkaisten kanssa puuhailuun, mutta kun ruutua tuijottelee töiden
    puitteissa ja kun tiimarilukulasit ovat toistaiseksi pelastuneet
    Mogensin hampailta niin lukeminen on alkanut maistua paria
    edellisvuotta paremmin.

    Lukulistalle mahtui tänä vuonna
    täsmälleen yksi kotimainen teos, Magdalena Hain vallan mainio
    varhaisnuorille sopiva steampunk-romaani Kerjäläisprinsessa. Siitä
    arvion voi käydä katsomassa Tähtivaeltajan uusimmasta numerosta.
    Käännösromaaneja luin muutaman, lähinnä
    Tähtifantasiapalkintoehdokkaat. Niistä suosikkini oli Miévillen
    Toiset, vaikka väitän edelleen että kirja ei ole scifistä
    kuullutkaan ja sen fantasiaelementti rajoittuu siihen että se on ns.
    ruritaanialainen romanssi, eli sijoittuu keksittyyn valtioon.
    Miévillen tekstejä hallitsee usein hänen viehätyksensä
    groteskiin ja varsinkin varhaisemmissa teoksissa aivan uskomattoman
    ärsyttävä nuoren miehen "katsokaa kuinka Nokkela olenkaan"
    -asenne. Vaikka juoni ei Toisissa kantanut ihan loppuun asti, toimi
    romaani kuitenkin aivan mahtavasti ja monilla tasoilla. Ehkä mies on kypsynyt kirjailijana.

    Loput kirjoista on sitten muutamaa
    ranskan- ja ruotsinkielistä lukuunottamatta luettu Lontooksi.
    Populaari historia, Holmes-pastissit, YA ja fantsu saavat
    (toivottavasti) oman postauksensa, seuraavassa muutamia muita
    mieleenjääneitä Scifikirjoja.

    Scifin puolelta yllätin itseni
    pitämällä kovasti Stephen Baxterin duologiasta Flood ja Ark.
    Vaikka minulla on valtava lukkarinrakkaus kovaa scifiä kohtaan ja
    katastrofiromaanit ovat lempilukemistani, en ole aiemmin kauhesti
    innostunut Baxterin romaaneista. Tällä kertaa kuitenkin molemmat
    kirjat toimivat mainiosti. Ensimmäisessä veden pinta alkaa nousta
    2000-luvun alussa niin että ihmiskunta huomaa pian että koko
    pallo tulee peittymään noin sukupolven aikana veteen. Toinen kirja
    kertoo sukupolviavaruusaluksesta joka lähetetään etsimään
    asuttuja planeettoja toivonaan pelastaa ihmissuku Maan tulviessa.
    Muutamat kirjojen sivujuonet olivat turhia, hahmot ei maailman
    kiinnostavimpia ja deux ex miljonääri juonenkuljetuksen välineenä
    vähän silleen helppo ratkaisu. Silti, katastrofin kulku on niin
    planeetan kuin yhteiskunnan tasolla kuvattu mainiosti eikä
    ihmepelastusta ole luvassa. Myös kakkososan kriisistä toiseen
    heittelehtivän arkkialuksen matka on kiinnostavasti kehitelty.

    Kevyempää SF:ää edustakoon LMB:n
    kauan odotettu "Ivan-kirja", Captain Vorpatrils Alliance.
    (pakollinen elvistely: sain kirjan ARC-version Loisilta kun toimin
    hänen oppaanaan viime kesänä Helsingissä). Minähän olen
    odottanut tätä kuni kuuta nousevaa koska pidän Bujoldin
    ihmissuhdekomedioista ja Ivan-serkku on varsin sopiva hahmo kantamaan
    moista opusta. Vaikka tämä ei ihan top kolmeen Vorkosigan kirjoista
    pääsekään, tarina, rytmitys ja hahmot toimivat selkeästi paremmin kuin parissa aikaisemmassa Vorkosigan romaanissa. Jos vaan Bujold olisi jättänyt Byerlyn rauhaan niin
    oltaisiin oltu ihan A+ luokassa.

    Viimeksi pitää mainita Maureen F.
    McHughin China Mountain Zhang, jo vuonna 1992 ilmestynyt paljon
    kiitelty teos joka on istunut hyllyssä jo useamman vuoden. China
    Mountain Zhangin tulevaisuudessa Kiina on Maapallon supervaltio ja
    kiinalainen syntyperä kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. McHugh'n
    kauniisti kirjoitettu romaani on ihmisen kokoista scifiä, sen
    päähenkilöt eivät muuta maailmaa vaan yrittävät kumpikin
    tahollaan – Zhang Yhdysvalloissa ja Kiinassa, Martine Marsissa –
    löytää paikkansa maailmassa ja tarkoitusta tavalliselle, arkiselle
    elämälleen. Hieno, evokatiivinen kirja