Eating Muffins

Posted by jukkahoo

I have occasionally dabbled with fiction writing. Yeah, dabbled. Few short stories have been published, the most recent one at the Hannu Blommila Jubileum Book Hannun basaarissa (Hannu’s Bazaar) called "Velho, joka tatuoi sieluja" ("Sorcerer Who Tattooed Souls"). It’s part of a shared world which five of us way back when coined together in order to write stories together. Not a lot happened, Marko wrote "Kuin Benrubin syöksy" which was published in Spin several years ago and the next published work my story.

A pity really. I tried to NaNoWriMo with story set in the shared world, which basically continued the story Marko set in motion, but I never managed to finish it. Never made the NaNoWriMo goal of 50 000 words, either. I just went back and read what I had written (those parts that I posted on lj) and thought that maybe I ought to go back there and tweak it a bit. You know, finish it.

Here’s an excerpt that’s basically a mood piece with some serious exposition going on. In Finnish.

– Harvoin eksyy Kaabasta kukaan tännepäin Adornoa.
– Harvoin täällä lienee muutenkaan muukalaisia, Lyon vastasi, selvästi huvittuneena.
Paimen hymyili ja vastasi:
–
Se on totta myös, täällä ei ole liikaa nähtävyyksiä vieraille tutustua.
Kaupankäyntikin on pientä suureen maailmaan verrattuna, ainakin
uskoisin niin.

Lyonin mielessä nousi esiin pieni epäilyksen siemen,
joka alkoi heti itää ja kasvaa. Paimen oli yllättävänkin puhelias.
Hänen ulkomuotonsa oli kuin kenen tahansa paimenen, mutta sekä hänen
pellavainen paitansa etää jalkineensa olivat kuin tavanomaista
paremmista raaka-aineista valmistettuja. Eikä hänen puheensakaan ollut
aivan niin maalaista kuin ensi kuulemalta olisi odottanut. Lyon alkoi
kertoa kuvitellusta matkastaan Crandesista, siitä kuinka hän oli
eronnut matkakumppaneistaan jo jokin aika sitten, tavatakseen heidät
myöhemmin satamakaupungissa. Hän kuunteli tarkkaavaisesti kumppaninsa
vastauksia ja kysymyksiä, pyrkien löytämään tämän sanoista vastauksia
epäilyihinsä.

Paimenen puheista kävi ilmi, että Adornossa oli
tekeillä jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Lyon käsitti tämän puheista,
että Adorno olisi mahdollisesti lähdössä sotaan, mutta koska paimen
puhui asioista niin kuin hänen puhekumppaninsa olisi niistä vähintään
yhtä tietäväinen, Lyon ei halunnut tiedustella asioista liian suoraan.
Hän oli kuitenkin melko varma siitä, että kyseessä oli jälleen kerran
yksi lisäepisodi lähes ikuiselta vaikuttavaan sotaan Adornon itäisen
rajanaapurin, Turainen kanssa.

Lyon muisti kuinka hän oli
lapsena joutunut osaksi tuota taistelua. Sota oli alkanut vuosia
sitten. Silloin Adorno ja Turaine olivat vielä olleet yhtä ja samaa
valtiota. Eteläinen Turaine oli ollut maallinen, vapaamielinen
sivistysvaltio kun Adorno, pohjoinen ja kylmä Adorno, oli tiukan
patriarkaalinen ja askeettinen. Silloiset mahtisukujen edustajat olivat
yrittäneet yhdistää kahtia hajautuneita maakuntia solmimalla liiton,
jossa kuninkaan ainoa lapsi, prinsessa Cendria oli naitettu Adornon
mahtavan pappissuvun vanhimman vesan kanssa. Yritys oli epäonnistunut
kauhealla tavalla. Pääkaupunkiin tulleet adornolaiset olivat joutuneet
hääyönä laaja-alaisen salamurhan uhreiksi ja vaikka prinssiksi noussut
Adornon Kevyn olikin saanut pitää päänsä, hänen elintilansa oli
tosiasiassa panttivangin veroinen. Adorno oli noussut saman tien
aseelliseen kapinaan, jonka seurauksena maa oli hajonnut kahtia.
Pohjoisen ylivertaisten joukkojen marssi kohti entistä pääkaupunkia oli
ollut lähes vastustamatonta, kunnes etelän velhot olivat onnistuneet
pysäyttämään heidät. Sota oli raivonnut vuosikausia alueella, jota
tultaisiin myöhemmin nimittämään Kuolleeksi maaksi ja jonka
omistamisesta sota sai aina vain lisää pontta ja syytä. Lyon oli
pakkovärvätty kolmetoista-vuotiaana mukaan sotaan ja hänen
adornolaisille harvinaisten velhon kykyjen ilmetessä eräänä
karmaisevana päivänä, jolloin lähes kaikki hänen yksikkönsä sotilaat
olivat kuolleet. Lyon oli siirretty puoleksi vuodeksi läntiseen
naapurivaltioon Aduatucaan, jossa kaabalaiset velhot olivat opettaneet
hänelle kaiken mahdollisen ja mahdottomankin. Lyon oli palannut
sotatantereelle ja oli taistellut, tappanut, vihannut ja pettänyt
vuosikausia, kunnes jonkinlainen väliaikainen rauha oli tuonut
jatkuvaan taisteluun pienen hengähdyshetken.

Lyon oli tiennyt
mahdollisuutensa tulleen. Hän palasi kotiinsa, mutta löysi
kasvattivanhempansa ja –veljensä joko kuolleina tai muuten vain täysin
etääntyneinä hänestä. Mukanaan vain se minkä hän jaksoi itse kantaa,
Lyon suuntasi tiensä kohti pohjoista ja jäi sille tielleen.

Paimenen kysymys herätti Lyonin muistoistaan.
– Anteeksi, muistelin nuoruuttani ja omia sotakokemuksiani.
– Missä kaabalainen…? Anteeksi, olisihan minun pitänyt ymmärtää. Sinä olet arvatenkin osallistunut Milembrian taisteluihin.
– Milembrian?
–
Eikö se ole virallinen nimi? Minä olen aina luullut että se on se nimi
jonka hargiaanien johto Bayardien valloitetuille saarille antoi?
– Tietenkin, totta kai. Meille mukana olleille se oli aina valloitussotaa, joten me kutsuimme sitä edelleen Bayardien saariksi.

Lyon
tajusi puhuneensa ohi suunsa. Kaaba oli ilmeisestikin jo jonkin aikaa
ollut rauhallinen kansakunta ja sen itäinen kaidiittikunta oli se, joka
edelleen harrasti Bayardien kanssa taistelemista. Toinen ikuinen sota.

–
Kysymykseni koski Kaaban keosta, nuorta Beiraa. Minkälainen mies hän
on? Hänhän on vasta poikanen, tuskin kaksikymmentä vuotta vanha. Huhut
kertovat, että oikea valta on Suurella neuvostolla ja sen
hargiaani-siivellä?

Lyon ei voinut uskoa korviaan. Keskellä
Adornon vilja-aittaa hän törmää lammaspaimeneen, joka lähes ensi
töikseen alkaa kysellä kaukaisen maan asukkaalta kuningashuoneen
asioista?

– Minun täytyy hieman ihmetellä, kuinka tavalliselta
lammaspaimenelta vaikuttava mies voi olla kiinnostunut toisen
valtakunnan hallitsijoista? Ellen paremmin tietäisi, saattaisin jopa
epäillä, että minua vastapäätä istuukin adornolainen aatelinen, eikä
mikään pahainen paimen.

Paimen nauroi. Hän puisteli päätään ja sanoi:
–
Olen pahoillani, mutta en mahda sille mitään. Mikäli arvoisat
vanhempani kuulisivat tästä, he tuskin olisivat edes ajatelleet tätä
vaihtoehtoa. [huokaus] Minä en ole paimen. Tai siis ole alun perin
sellainen ollut. Vanhempani ovat hyvin toimeentulevaa porvarisluokkaa,
ei kuitenkaan niin hyvin toimeentulevaa, että heidän olisi ollut
mahdollista ostaa myös kolmas poikansa pois palveluksesta. Niinpä minut
siirrettiin kaikessa hiljaisuudessa kauas pois kaupunkien valoista ja
nyt minulla on ilo ja etuoikeus vaeltaa vapaana sinisen taivaan alla,
vailla pelkoa kuolemisesta turainelaisen sotilaan keihäänkärkeen tai
satunnaiseen kuulaan tai sirpaleeseen. Puhumattakaan maagisista
voimista.

Lyon hymyili.

Well, not immortal prose, but I like the mood, the people, the idea. Lyon is the renegade sorcerer ("a priest of Kairos" he’s also called), while the shepherd is just a accidental passerby. Or is he?

Posted by jukkahoo

There is a growing realisation that our new home is simply Teh Best. It feels spacious, it has nice rhythm to it, the colour scheme is just right. Of course, we’re still miles away from the finished product ie. getting rid of the boxes. As of now, we still have a score of red moving crates to unpack, not to mention some 200+ bookboxes… And those booksies need a place to sit.

The livingroom shelves are mostly up, I still need to drill a ladder above the smaller sofa, but after that, the shelfspace for genre (SF, fantasy and horror) is ready. To be filled.

But this is going to take some time. Most, if not all, of February. While there is still quite a number of other things to do and attend to. Weddings, parties, meetings etc. Not to mention the checking up of one very promising venue for the 2009 Finncon. If even half of what has been said and promised at closed meetings is delivered, this could be it. Good vibrations.

And talking about conventions, Åcon 2 is coming in three months! There is still time to reserve your rooms at the Adlon, as well as your ferry tickets. Viking is the choice du année. There should be some kind of activity on that front as well soon. I’m again messing up with the programming, but unlike last year, this time we should’ve something prepared well at hand and most (if not all!) of the programming and program participants at least a bit before con. Perhaps. I will talk about Åcon programming during the PeBloWriMo. Remind me, if this doesn’t start to happen.

Do not remind me about Patriots… snif.

Actually, funny story. We were able to pick up few channels from our digidigi last evening (today Sari got some good advice from Elisa and now our Telefunken is working as normal), of which MTV3 (not part of the Music TV conglomerate, but the largest Finnish commercial network – Mainos TeleVisio – on channel number 3) was one. They were broadcasting Superbowl, but after the weekends rather active workout, I couldn’t face the workday without proper sleep (so I slept something like six hours…) and missed it for the first time this millenia. And my baby-Pats were playing!

I dreamt that Patriots lost the game, with four points. I kept pondering during the night, how on Earth could I know the end result, if I’m not watching the game, but I managed to convince myself, that Sari had seen the result somewhere. I was also somewhat sceptical about the referees call, which granted two points to NYBiggies due to "unsportmanlike conduct" by Belicheat. Which gave the NYTalls the four point gap and left Pats needing something bigger than a three-pointer.

And now I saw the decisive throw. What were Patriots thinking? Didn’t see the game itself, so cannot really comment on the situation, but it looked amateurish, to say the least. Least.

Imagine my dissappointment. Somewhat confident that it had all been just a bad dream, only to find out, that while my dream wasn’t reality, the loss was. Sadness.

There was a silver sports lining for today, however. Pena is gone, Pena is no more. HIFK has a new General Manager with Jukka Valtanen and a proper handler of  the sports side of running the club in Tom Nybondas. Shurely Mr. Valtanen cannot do anything wrong with that kind first name? 🙂

And as you can probably guess, we have reconnect ourselves to the Innernets. This should mean that PeBloWriMo should be able to continue without further hiccups like yesterday. And some news regarding this glorious venture:

There is Another PeBloWriMoer!!! Why yes! And from Sweden no less. Well done, Néa!

Posted by Sari

Sort of cheating because Jukka isn’t writing the entry (still no connection – we actually have to talk to each other), but at least it is content. He told me to blog something about taking baby steps. Go figure. Still unpacking the "stuff" we have "a lot of". Personally, I think we don’t have that much stuff as such, all non-book stuff fitted nicely in about 60 boxes…

Annnyway, shelves are sort of up, clothes have been unpacked as are about half of the non-book boxes. And can I just say how much I love my bollywood inspired burnt orange and gold livingroom walls? It sounds ghastly but it is so pretty! Honest! And Jukka managed to pick the colours in the bedroom so that they (quite accidentally) match the ornamental tiles in the bathroom.

Huge thanks from me also to all who came to help. You guys knew what you were letting yourself into and still stepped up. We owe you big time.

Posted by jukkahoo

Here we go. PeBloWriMo Day One.

I’m afraid this beginning will be more short than sweet, as at the moment things are a wee bit busy. We’ve been painting the new flat in all manner of colours (as white is so blaah): Yellow for the kitcher, burnt Orange and Gold (or as our helpful paintseller-dude wrote on the cans "Sari’s Bollywood colour") for the living room, Blue for the study (or "Sea Play") and somewhat Moomin Purple (no name for this one, but as I recall, it was callede "bold choice") for the bedroom.

Looks good, even if I say so.

I’m heading back in few minutes to juryrig a sort of little trolley-thing where one can put larger things in top of and glide them forth; like a sofa etc. I’m hoping we can construct most of the bookshelves today, so that we can put all the boxes in front of the shelves, instead of the usual method of placing book boxes along the bloody walls and then starting to ponder how are we going to build them shelves…

And there also the (and I’m reaching out here, help) lasyyri, sort of see-thru paint that we’re putting on top of the bedroom purple (it’s sort of a reflection of the window, you’ll get it when you see it’ll put some pictures here when we’re done). But other than those, I think that the rest of this move will happen tomorrow. Lots of boxes to carry. I may carry more stuff to the new apartment, provided I can find all the useful things we might need over there. Like cooking gear and utensils etc.

El Gordo (our computer) will soon be turned off and since we do not know whether our new cable provider has opened our connection, tomorrow’s PeBloWriMo might be even shorter one… Then again, even with connection and all, I may be a tad tired after all of this. And then it’ll be Sunday and we have clean up the Old apartment… Really not looking forward to that one.

Quick point before I go: Really Good News about Finncon 2009 today. Hopefully we’re able to announce good news, sooner rather than later. Stay tuned to PeBloWriMo for that!

Oh yes: Happy birthday to Katariina!

Posted by Sari

Pakkailin tässä viimeisiä kirjoja ja kun törmäsin pipliaamme vuodelta 1853 päätin höpsismin hengessä katsoa mitä randomisti esiin haettu jae lupaisi: "Kuule nyt Jesua, sinä ylimmäinen Pappi, sinä ja sinun ystäwäs, jotka sinun edessäs asuvat; sillä he owat ihmeelliset miehet: Katso, minä annan minun palveliani, Wesan tulla". (Sakarja 3:8). Meitä viihdytti kovasti tämä palvelija nimeltä Vesa ja säkeen muutenkin kovin obskuurilta vaikuttava sanoma.

Uusi käännös avittaa ymmärryksessä:: "Kuule, Joosua, ylipappi! Sinä ja papit, jotka
kokoontuvat sinun johdollasi, olette ennusmerkkinä
siitä, että minä lähetän palvelijani. Hän on Uusi
Verso."

Tosin väärinkäsityksen mahdollisuus tähänkin jää, Jos wanhassa voi Vesan tulkita nimeksi, niin uudessa minulle ensimmäisenä tuli bibliofiilisesti mieleen kirjan vasen sivu, ei suinkaan mikään taimi…
 

Posted by jukkahoo

(Musings about moving in Finnish and a bit in English in the end of it all.)

Alkaa käydä vähiin Casa Talissa vietettävät yöt. Huomenna saadaan uuden kämpän avaimet ja maanantaina pitäisi luovuttaa pois tämän vastaavat. Välissä kohtuullisen kiihkeät pari päivää maalaamista (hei, tottakai meidän seinät maalataan värikkääksi!), erilaista virittelyä ja melko kookas muutto sitten lauantaina. Aloitusajankohta on siinä 10-11 puitteissa, riippuu hieman siitä milloin auto ilmestyy paikalle. Viimeistään puoliltapäivin, TC lupasi.

Nykyinen koti alkaa olla paketeissa. Seinät ovat äimistyttävän kaukana, kun melko lailla kaikkia seiniä reunustaneet kirjahyllyt on purettu. Tämähän on aika iso asunto! Pitäisi varmaan ihan oikeasti miettiä, josko olisi mahdollista panostaa kirjahyllyihin jotka olisivat hieman kapeampia (tai siis vähemmän syviä) kuin tämä vakio 40 senttiä.

Yksi olennainen uudistus tulee olemaan levysoittimen kunniakas paluu olohuoneeseen. Kiitoksia sisaruksilleni synttärilahjasta! Mutta mihin ne hemmetin levyt mahtuvat? Nyt ne ovat maanneet varastossa aika lailla turhanpanttina, mutta nyt niitä olisi tarkoitus myös soitella.

Samaan aikaan oman muuton kanssa on parikin muuta fandom-muuttoa. Vesa ja Sarianna pariutuvat osoitteellisestikin, paeten yhä syvemmälle Espoon korpiin, Sunaan. He tosin eivät kehtaa pyytää kavereita muuttamaan. Minä kehtaan.

Toinen lokaationvaihdospariskunta on herrasväki Kirjava, jotka siirtävät maallisen tomumajansa Lännen ääreen, Bostoniin. "Bon voyagé!", kuten Matti Ensiolla on tapana sanoa. Ja Sadulle synttärionnittelut tässä samalla! Vilkaisin pikaisesti NaamaKirjaa ja siellähän moista kerrotaan.

Aika outo olo, kuten Vesakin omassa blogissaan sanoo. Epäuskoa ja pientä pelkoa siitä, miten homma oikein tulee hoidettua, puhumattakaan siitä hirveästä innosta vaan yksinkertaisesti muuttaa uuteen kotiin! Jos tähän ei sisältyisi tätä tavarapaljouden siirtelyä (tai pakkaamista) niin muuttamistahan voisi harrastaa useamminkin!

Luovuin eilen talohallituksen puheenjohtajuuudesta ja suojelupäällikön erikoisvirasta. Nyt pitäisi sitten ilmeisesti hieman miettiä, josko uudessa kodissa olisi valmis jatkaan jossakin toimessa.  Ehkä suojelujohtajan apulaisena. Ehkä…

Eipä siinä sen enempää nyt. Ei mitään kuolematonta proosaa. Pitäisi oikeastaan yrittää tehdä bloggaamiselle jotain radikaalia, jotta tämän bittivirran olemassaololle olisi edes jonkinlainen meriselitys. Personal Blog Writing Month. PeBloWriMo. Sovitaan vaikka niin. Helmikuu on sitten PeBloWriMo.

—

Last thought in case someone non-Finn checks this one out. February is the PeBloWriMo. Which stands for Personal Blog Writing Month ie. I’ll be blogging every day for the month of purification (februum as the Romans say), Solmoneth and Kale-monath not to mention Hornung.