Eating Muffins

Kirjoittanut jukkahoo

Aatonaaton kunniaksi valitaan juomaksi trooppisempi janonsammuttaja. Ulkona ei ole kylmä, eikä lumikaan maisemaa ole valaisemassa, joten ylen synkeään ja tylsään säätilaan sopii korjausta hakea Duggesin Litle Tropicin avustuksella. Luulenpa että pidän tästä jopa enemmän kuin isosiskostaan Tropic Thunderista! Molemmat jees, mutta vienompi alkomaholin määrä tekee tästä aanunkin verran helpomman ja samalla tietenkin myös miedomman. Todella hedelmäinen ja voimakkaan sitruksinen. Hapan (d'oh, it's sour…) jollakin jännällä hedelmän maulla, todellakin jees.

Sitten rauhoittumaan ja hiljentymään pyhien ajaksi. Kinkku on jo uunissa ja muutaman tunnin päästä lähdetään käymään yökaupassa hakemassa loput jouluruokailuun kuuluvat tarvikkeet. Mitä niitä aiemmin hakemaan ruuhkassa, kun voi kohtuullisen rauhassa poimia tarvikkeet yöaikaankin. 

Taru sormusten herrasta DVD-maratoni on aloitettu, liikkeelle lähdetään tietenkin TSH:n dokumenteilla, kuten joka vuosi. Ovat edelleen aivan järjettömän upeita! 

Kirjoittanut jukkahoo

Nyt voi sanoa, että olen miellyttävästi yllättynyt. Watchmen oli todella erinomaisen hyvä. Hyvää käsikirjoittamista yhdistettynä loistavaan visuaalisuuteen, leikkauksiin ja järkeviin tehosteisiin. Nokkelaa aikatasoilla leikkimistä (jota tapahtuu myös Noiturissa) ja kerrankin aikuista supersankarikuvastoa. Tässähän alkaa uskomaan ihmeisiin. 

Lopetus ei ehkä ollut sarjan vahvin osuus, mutta jos otetaan huomioon Demon Lindelöfin aikaisemmat tekoset, niin niihin verrattuna kysessä on mestarillinen loppuratkaisu. Ja hyvä se on näinkin, mutta kun sitä edelsi muutama aivan käsittämättömän nerokas ja joka suhteessa ansiokas jakso, niin hra Lindelöfin olisi pitänyt vetäistä uusi mäkiennätys, puhtaassa asennossa ja todella tiukalla Telemarkilla toteutettuna. 

Päivän juomana olikin sitten tuttu ja turvallinen Magnersin siideri. Eipä se petä, jos ei nyt niin annakaan. Pidän siideresitäni hieman omintakeisimpana, suutuntuma saisi olla maanläheisempi ja kuivakkaana ihmisenä toivoisin hieman enemmän makeutta mukiini. 

Nyt vielä Noituri loppuun, niin Joulu voi tulla. 

Kirjoittanut jukkahoo

Tämä päivä on sisältänyt erilaisten suoratoistopalveluiden tarjontaan tutustumista ja ällistyttävän hyvän pad thain askartelemista. 

Pad thai oli maukasta, vaikka itse sanonkin ja päätyy enemmän kuin todennäköisesti tulevalle säännölliselle ruokalistalle, jota ajattelin vuoden alusta lähteä kokeilemaan. Säännöllisyyttä elämään, vaikka väkisin!

Audiovisuaalinen viihde on tänään koostunut Netflixin Noiturista ja HBO:n Watchmenista. Ensimmäistä menin ja katsoin viisi jaksoa ihan itsekseni, kun Sari oli Lohjalla koirien kanssa harrastamassa. Jälkimmäinen sujui sitten yhteistuumin neljän jakson verran. 

Molemmat ovat vallan mainioita sarjoja. Noituri otti rohkeasti ensimmäisen kauden haltuun sekoittamalla ainakin ensimmäisen novellikokoelman ja pentalogian ensimmäistä osaa, ja jos en nyt aivan väärässä ole, niin kauteen tullee vielä toisestakin novellikokoelmasta tarinaa. Hieman huolestuttavaa jatkon kannalta, koska siinäpä ne Sapkowskin tarinankerronnan ylivoimaisesti parhaat osat olivatkin, mutta suostun olemaan positiivisesti yllättynyt, jos toisella (jo kuvattavalla) kaudella homma pelittää edes puoliksi niin hyvin kuin tällä ensimmäisellä. 

Hyvää käsikirjoittamista, joka ei pahoinpitele alkuperäistekstiä ihan tunnistamattomaksi. Sopivia näyttelijöitä rooleihinsa, jopa aina niin jäyhä ja kankean oloinen hra Cavill, jonka taistelukohtauksissa on mainio tatsi. Vahvoja naisrooleja, joissa on toki sitä sapkowskimaista titillaatiota, mutta myös rohkeutta olla fantasian arkkityyppien vastaisia. Pidän myös visuaalisen puolen ratkaisuista, vaikka tällainen keskiajan ja hieman sen jälkeisen aikakauden ilme onkin aina vaarassa lipsahtaa disneilyksi. Hieman isompi budjetti olisi varmasti tehnyt terää, mutta hyvä näinkin. Keskisessä Euroopassa näytettäisiin olevan aika huolella. 

Kaikki ei tietenkään ole auvoista, mutta jätetään isompi kritiikki mahdollisesti kaikkien jaksojen katsomisen jälkeiseen aikaan. Yksi asia, tai itse asiassa kaksi henkilöä, täytyy nostaa esille. Nimittäin Giona Ostinelli ja Sonya Belousova. En tarkemmin tiedä kumpi on vastuussa mistäkin, mutta nämä kaksi henkilöä ovat lopputekstien ja imdb:n mukaan tehneet sarjan musiikin.

Joka.

On.

Hirvittävää. 

Moinen musiikki täytyy huuhtoa suusta jollain maukkaalla, joten (üllatus!) maistakaamme Eviltwin Brewingin ja Atoboyn Everything is Meant to be Sharedia. Tämä on sour ale, jonka maku tulee sitruunasta, vihreistä luumuista, veripeipistä ja maitosokerista (öh, siis laktoosista?). Ja aikas hauska maku tässä onkin.

Hapan, toki. Kirpeä, kyllä. Sitruunainen, totisesti. Luumuinen? Sen näkee varmaan viimeistään pöntöllä, etenkin jos laktoosia on jotenkin reilulla kädellä annosteltuna. Veripeipistä en osaa sanoa, mutta ehkä tässä on myös hieman yrttinen ote. 

Kiva, mutta en ehkä tällä hinnalla liian usein mene kuitenkaan ostamaan. 

Watchmen vaikuttaa myös oikein hyvältä, jos kohta kauhulla odotan, miten kausi päättyy. Demon Lindelöf on aina tähän asti tekemissään sarjoissa vienyt mukanaan, käyttänyt aivan samaa kaavaa, nostanut panoksia, mutta sitten lopuksi kussut muroihin ihan huolella. Pelottaa, mutta ainakin usein luotettavaksi havaittujen kommentaattoreiden mukaan, nyt voisi olla odotettavissa hyvä lopetus. Menetiedä. Ainakin tämä on tosin ansiokkaasti tehtyä Watchmen-fanficciä. 

Kirjoittanut jukkahoo

Viisikymmentäkaksi vuotta, toivottavasti ei aivan suotta. Juhlan kunniaksi otin saldovapaata töistä ja vietin päivää kera armaimpain. Kuten monasti aikaisemminkin, yksi päivän olennaisuuksia oli elokuva, tällä kertaa Viimeinen Taivaanpaarustaja. Olen tänään useampaankin sosiaalisen median virtaan mainostanut nähneeni ensimmäisen Tähtien sota -elokuvan 10-vuotissyntymäpäivänäni, joten lieni kohtuullisen sopivaa tarkastaa Skywalker-saagan yhdeksäs ja toivon mukaan viimeinen episodi tuona samana päivämääränä, tosin 42 vuotta myöhemmin. 

Ja olihan se, elokuva! Näyttävän näköinen ja komean kuuloinen. Isoja vistoja ja vänkiä olentoja. AVARUUSALUKSIA ja ne viisi perusplaneettaa: aavikko, viidakko, meri, keskiaikainen ja mystinen. Tai jotain sinnepäin, kyllä te tiedätte. 

Pidin ja en pitänyt. Ja suurin syy pitämättömyyteen oli seuraavanlainen: enemmän ei ole aina paremmin. Ja tässä kyllä totisesti oli enemmän. Enemmän Aivan Kaikkea. Enemmän juonikuvioita, joihin ei ehditä perehtyä riittävsti; enemmän valomiekkailua, jota oli jo aivan liikaa; enemmän ohilaukovia iskujoukkojen edustajia kuin koskaan aiemmin ja joista yksi sitten osuu kaksi kertaa peräkkäin todella ansiokkaasti päähenkilöittemme hiekkakiitäjiin; enemmän AVARUUSALUKSIA kuin laki sallii, molemmilla puolilla; enemmän tohinaa, leikkauksia, efektejä, jedejä, sithejä, yllätyksiä ja vaikka mitä. Enemmän kaikkea, mutta samalla vähemmän tarinaa, henkilökuvaa, mielenkiintoa, huumoria ja aivan erityisesti, jännitystä. 

Viimoinen Skywalker on liikuttavan yksioikoinen paint-by-numbers-raina, jonka tekijät eivät osanneet tai uskaltaneet ottaa tiukempaa fokusta juoneen ja/tai henkilöihin, vaan antoivat ikään kuin kaikille kaikkea, samalla tehden elokuvasta hampaattoman ja kohtuullisen tylsän. 

On tämä tietenkin parempi kuin ne abysmaaliset prologit, mutta se kun ei oikeastaan ole kauhean ansiokas suoritus. Mutta onko se parempi elokuva kuin muut Tähtien sota -elokuvat, joihin lasketaan siis ne yhdeksän plus Rosmo 1 ja Solo, mutta ei kaikenkarvaisia Ewokkirekiä tai animaatioita. Ja mikä on ylipäänsä se Oikea järjestys? No, se on tietenkin seuraavanlainen (Virallinen Totuus): 

1. Tähtien sota
2. Imperiumin vastaisku
3. Viimeinen jedi
4. Rosmo 1
5. Voima heräilee
6. Solo
7. Jedin paluu
8. Viimoinen Skywalker
9. Pimeä uhka
10. Kloonien hyökkäys
11. Sithin kosto

Totuus on kuitenkin, että tuon Rosmo ykkäsen jälkeen sijat 5-8 ovat aika lailla arpomalla heitettyjä. Jedin paluulla on nostalgia-arvoja, jotka voivat välillä viedä sitä korkeammalle, Soloa tunnutaan vihaavan niin ylimääräisesti, että tekee mieli pitää siitä, vaikkei se kovin kummoinen sitten loppupeleissä ollutkaan. Parempi kuin maineensa tosin. Voima heräili aivan liian tunnollisesti alkuperäisen elokuvan kopiona, että sitä on vaikea ottaa tosissaan ja tänään nähty elokuva lienee liian tuoreesti mielessä, että se saisi oikeudenmukaista kohtelua miltään kantilta katseltuna. 

Vielä sananen: suurin ongelma minulle Viimeisessä Skywalkerissa oli kuitenkin se, että en välittänyt kenestäkään henkilöhahmosta. Kaikki oli aivan liian arvattavaa ja helppoa, että mikään ei saanut värinää aikaan. OK, Landon hykertely oli hupaisaa, Wedgen pikavisiitti oli "ooh!", Hanin "muisto" herkisti, mutta kun näitä yksityiskohtia ei ollut vain ne muutamat, merkittävät sellaiset, vaan niitä oli koko kahden ja puolen tunnin aikana ihan tolkuttomasti, niin niiden merkitys vain latistui ja latistui. Ehkä minulla oli väärät odotukset. Ehkä en ole oikea fani.

Vaan mikä on päivän beveraagi? Se on juhlan kunniaksi The Brueryn Frucht Cucumber. Eli kurkun makuinen berliiniläistyyppinen kirpeän hapan vehnäolut. Ja nyt on kuulkaa kirpeää, hapanta, tirisevän kurkkuista ja ihme-etikkaista naminamia! Tuoksu on melko kurkkuisa, makeahko mutta myös etikkainen. Mutta se maku!?! Pieni siemaus ei vielä avaa kaikkia makuja, vaan otapa kunnon siemaus, niin johan alkaa nystyröillä tapahtua! Ei tämä oluelta tunnu, eipä tosin juurikaan miltään muultakaan perusjuomalta, mutta kelpaa minulle. 

Kirjoittanut jukkahoo

Tänään oli vuoden viimeinen työpäivä, joten sen kunniaksi kävin kerimässä kutrit, otattamassa uudet passikuvat ja ostamassa muutaman olusen loppukalenteria varten. Luvassa on ainakin trooppista myräkkää, kurkkua ja majakoita. Sekä tämän illan juoma: Mango, Mango, Mango. Se on Duggesin Sour Fruit Ale ja kuten nimestä voi päätellä, se maistuu mangolta. Sillä lailla happaman kivasti. Oikein on hyvää ja hapanta, mehevän hedelmäistä ja kuitenkin selvästi myös olutta. Tämä, kuten kaikki aiemmin maistelemani Duggesin oluet, on erittäin hyvää. Näihin voisi tottua, ellei niiden ostaminen olisi kohtuullisen keskitettyä Pien-olutkauppaan ja karvan alle viiden euron pikkupulloihin. Toisaalta, halpa kalja ei tuo minkäänlaista mielihyvää, joten mitä tässä marisemaan aiheesta. Nautitaan näistä!

Huomenna ajattelin viettää syntymäpäivää käymällä katsomassa uuden Tähtien sota -elokuvan. Silloin tulee kuluneeksi 42 vuotta siitä, kun kävin Ari Kourimon kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa elokuvateatteri Savoyssa Tähtien sota -nimisen elokuvan. Muistikuvat tapahtuneesta ovat jo himmeät, mutta muistan edelleen olleeni enemmän kuin innostunut elokuvan huikeista visuaalisuuksista, uskomattoman komeista avaruusaluksista ja huikeasta jännityksestä, jota se pienen 10-vuotiaan mieleni sai tuntemaan. Ja se musiikki! 

Muistelisin, että kävin katsomassa elokuvan vielä kaksi kertaa melko lyhyen ajan sisään ja se lienee ollut koko lailla se viimeinen sykäys koko tämän alan harrastamiseen. 

Vuosien aikana on tullut katsottua jatko-osat, ostettua elokuvien kirjaversiot, Jedin kosto englanniksi ekalla reissulla Lontooseen 1983, jossa elokuva toki piti käydä katsomassa, sarjakuvat erinäisinä versioina ja sitten… Niin, sitten tulikin ne esiosat ja suurin into laantui aika lahjakkaasti. Maailmalla oli tarjottavanaan niin paljon parempaa science fictionia ja fantasiaa, että George Lucasin kädettömyys käsikirjoittaa ja ohjata olivat sen verran kiusallista katsottavaa, että tuntui kuin lapsuus olisi pilattu uudestaan ja uudestaan. 

En ole lukenut Tähtien sota oheistuotantoa sitten nuoruusaikojen juurikaan, vaikka varsin ansiokkaat tekijänimet ovat kirjoittaneet sekä kirjoja että sarjakuvia. Piirrettyjä tv-sarjoja en ole katsonut lainkaan, mutta kaikki kahdeksan saagan elokuvaa on käyty katsomassa aina elokuvateatterissa. Rogue 1 ja Solo on nautittu kodin lämmössä, R1:n ollessa ensimmäinen ja ainoa 3D-elokuva, jota olemme siihen kykenevän Philipsimme avulla katselleet puoli elokuvaa. Sen jälkeen kävi ilmeiseksi, että a) pää tulee kipeäksi ja b) tätä ei tarvitse toistaa, koska 3D on turhaakin turhempaa ajan ja rahan haaskuuta. Ei enää koskaan, jos se vain on mitenkään mahdollista. Voin pyörtää puheeni sitten, kun elokuvan katselemiseen ei tarvita ylimääräisiä laseja tai muita kommervenkkejä. 

Odotan viihtyväni huomenna elokuvan parissa kohtuullisesti. Kyseessä on tuskin mestariteos, mutta Voiman heräämisen ja Viimeisen jedin perusteella homma tullee pelittämään visuaalisesti ja meno on kohtuullisen joutuisaa. Ja ehkä, ehkä sieltä kuoriutuu joku yllätys, joka saa vanhan fanin sielun värähtämään sillä lailla, että kyynelkin viipyilee silmäkulmaan. Se olisi kiva se. 

Kirjoittanut jukkahoo

Kimito Brewingin Rhubarb Sour Saison on… kitkerä enemmän kuin hapan, raparperi(mehu!) on kohtuullisen olematon osa kokonaisuuttaa, jossa humala maistuu melko voimakkaasti. Kierrettä on yli 6% ja se myös maistuu. En ole nyt aivan erityisen otettu. Ei jatkoon. 

Itse asiassa, jääköön kesken. En minä lue huonoja kirjojakaan loppuun, saati sitten katso kehnojen tv-sarjojen kaikkia jaksoja. Viemäriin vaan!

No nyt tuo parisuhde maistoi olutta ja piti siitä. Menee siis parempiin suihin, Hyvä niin. 

Ikä ottaa kiinni ja enää ei yksinkertaisesti ole aikaa tai voimia katsoa, lukea tai tehdä kaikkea sitä, mihin nuorempana saattoi onnellisen huolettomasti hukata vaikka päivän-kaksi, olla nukkumatta yöllä tai murehtia velvollisuuksista. Ja se kai lienee ihan OK.

Vaikka kyllä sitä kaipaa aikaa, jolloin saattoi vain ottaa kirjan ja lukea sitä, ilman että tarvisi välittää siitä, että saisi riittävästi unta, jotta taas seuraavana päivänä jaksaisi. Tai ylipäänsä sitä lukemisvauhtia, joka muinoin itsellä oli. Nyt tuntuu kuin ei millään saisi lukemiseen sellaista rytmiä, joka vain veisi mennessään ja hups! yht'äkkiä se kirja olisi luettu ja seuraava olisi vuorossa, ehkä saman tien myös aloitettu. 

Ehkä maailma voi olla taas sellainen, kun masennus ja muu murheilu saadaan kuriin ja herrannuhteeseen? Ainakin tässä on kohta sellaiset pari viikkoa aikaa kokeilla, josko vuodenvaihteen ympärillä olevan loman aikana saisi luettua pari kirjaa.

Ja käydä katsomassa sen uuden Tähtien sodan.

Ja tsekata sen Watchmanin kaikki jaksot.

Witcherin tulee Netflixiin ylihuomenna.

Aargh! Eihän tässä aika riitä yhtään mihinkään.

Kirjoittanut jukkahoo

Apri-Gose in der Hoses on ilmeisesti Leipzigiläinen hapan gose. Oikein mukava: happamuus iskee esiin heti, mutta ei liian jyrkkänä, vaan sillai… kivasti. Sitten tulee hieman olusen makua ja lopuksi se nimen apri, koka ei olekaan apulaispormestarin lyhenne (hieman hallintohuumoria tähän väliin) vaan aprikoosi, joka totisesti maistuu miellyttävästi jälkisenä. Juuri sellainen kuivatun aprikoosin hieman kitkerä maku, parahultainen. Tämä oli oivallinen valinta, jälleen kerran! 

Sain tänään hyvin pienipainoksisen fanzinen (tai ainakin oletan painoksen olevan hyvin pienen, mutta mistä sen tietää) postissa. Sen lisäksi että saatoin todeta Itellan siis taas toimivan suurin piirtein niin kuin olettaa sopii, saatoin ilahtuneena todeta, että omat vastaavat aikeeni eivät välttämättä kalpene aivanhirvittävästi verrannossa. Ajattelin ainakin kirjoittaa oman nimeni oikein kanteen!

Fanzinet! Hieno harrastus, joka on valivali jäänyt väliin aivan liian kauan sitten. Ehkäpä ns. uuden vuoden lupauksena voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ensi vuonna ne pari mielessä pyörinyttä fanzinea valmiiksi? Toinen olisi aika lailla tuon tänään Casa Taliin ilmaantuneen oloinen ja toinen sitten jotain Aivan Muuta, työnimellä To The Guy Next To Me. Suurin osa jälkimmäisen julkaisun materiaaleista on jo kasassa, mutta vielä pitää miettiä leiska ja akateeminen kommentaari. Sanon "akateeminen", mutta tarkoitan tietenkin "rakkaudesta lajiin" -tyylistä, inspiroitunutta jaarittelua. 

Itse asiassa kolmaskin "ikään kuin" (sanottuna Matti Tanskan äänellä) fanzine-projekti on olemassa, mutta se voi jopa toteutuakin. Tässä on aivan selvästi olemassa jonkinlainen kohtalon yhteys, tähtien taivaankannelle asettuminen oikeille paikoilleen! 

Kirjoittanut jukkahoo

Tänään kokeilemme taas ihan uppo-outoa panimoa. Siren Craft Brew näyttäisi olevan kaukaa (kohta) EU:n ulkopuolisesta maailmasta. Guava Script on moniulotteinen sekoitus hapanta ja kautta, vehnää ja ohraa, pinkkiä guavaa ja mangoa. Ja oliko vielä kärsimyshedelmääkin? Joka tapauksessa. erilainen olut. Vaan miltä se maistuu? 

Tavattoman kaunis tölkki todella hyvällä tassutuntumalla. Mahtavan hedelmäinen tuoksu ja löytyyhän sieltä se hapan makukin. Oikein hyvä! Kirpeän raikas, jos nyt niin voi sanoa, ei maistu oluselta mutta selvästi aikuisten juoma, vaikka prosentit jäävätkin neljään. Hieman hintava, mutta aina tätä pari tölkkiä kumoaa mieluusti. 

Nyt taitaa olla kyllä niin, että mitään varsinaista asiaa minulla ei tälle päivälle ole. Toisaalta, koska sitä asiaa olisi viimeksi oikeastaan ollut? Voisin toki kertoa hauskahkon tarinan, joka sattui tänään töissä, mutta koska siihen liittyy osioita, jotka eivät ole julkisia, niin tarina jäisi siten kerrottuna torsoksi. Uskokaa kuitenkin, juttu oli hulvaton. 

Kirjoittanut jukkahoo

Tänään olen lähinnä siistinyt kirjahyllyjä ja tehnyt pidemmän kaavan mukaan ruokaa. Olen tyytyväinen molempiin aikaansaannoksiini. Tosin nyt ei kauheammin jaksaisi palata hyllyjen pariin, mutta laitetaan kuntoon ennen saunaa. Noin. Kivasti.

Meidän perheen ylivoimaisesti ovin saunoja on Arda, joka tuppaa livahtamaan lauteille, jos kylpyhuoneen ovi jää edes vahingossa raolleen. Hilirimpsis ja äitikoira luikertelee lasioven alitse lauteille köllöttelemään. Mogens ei ole aivan yhtä pyrkivä, eikä edes pyri lasin alitse mönkimäänkään. Molemmat kuitenkin viihtyvät yllättävän hyvin saunassa. Ardalla tosin lyö joskus hieman yli innostumisen kanssa, jos se kylpyhuoneen ovi jää saunomisen jälkeen vahingossa auki. Ei ollut kerta tai kaksi kun yht'äkkiä aivan reporanka hundi köpsötteli jo sammutetun sauna jälkilöylyistä olohuoneeseen ja romahti viileälle lattialle puolikuolleena, mutta ah! niin onnellisena. Tätä ei tosin ole viime vuosina tapahtunut kun olemme oppineet laittamaan sen kylppärin oven säppiin. Liika on toki liikaa pienelle eläimelle, vaikka se kuinka haluaisi saunoa. 

Illan kruunaavan saunan juomaksi on valikoitunut Somersby Sparkling Spritz. Helppo ja kiva siiderisekoitus, joka vain nyt jostain syystä sopii mainiosti parvekkeella saunan lomassa köllöttelyyn ja elektrolyyttien tasapainon hallintaan. Tai jotain sellaista. 

Vielä viikko (tai siis neljä päivää) työelämää ja sitten siirrytään joulunajan viettoon. 

Kirjoittanut jukkahoo

Tämän päivän juoma on jälleen uusi tuttavuus, Anarchy Brew co:n ja Wild Weatherin Back to Back Raspberry Kettle Sour. Siis ilmeisesti kahden panimon yhteistyön hedelmä. Vadelma tulee totisesti voimalla esiin, happamuutta leikkaa ihan kunnolla humala, joten ainakin erilainen hapan olut kuin aika lailla kaikki aikaisemmat juomani. Hyvä, jos kohta olisin suonut sitä sournessia olevan hippasen enemmän, mutta kyllä tämäkin käy mainiosti. On aivan erinomaisen hienoa, että näitä happamia oluita löytyy nykyään niin runsaasti, puhumattakaan nyt sitten aivan kaikesta muusta. Elämme hyviä aikoja, ainakin tällaisten pikku alkomahoolituotteiden suhteen. Muutenhan maailma palaa. 

Mutta koska politiikka on pannassa, niin muihin asioihin. 

Olen miettinyt, pohtinut ja suunnitellut ensi vuoden harrastusmatkailua. Ja tullut siihen johtopäätökseen, että 2020 minun fandonmatkailuni suuntautuu tasan ja ainoastaan pohjoismaihin. Pienen takaportin annan vielä Rijekan Euroconille, mutta poikkeus jne. Muuten suunnitelma näyttää aika lailla seuraavanlaiselta: 

Upsala SF-möte XVI – hauska pieni (n. 40 henkeä) sosiaalinen kokeilu. Yksi järjestäjistä. 

Fantastika – vuoden Swecon, yhdistettynä lyhyeen Tukholman lomaan. Mukana ohjelmassa. 

Kauhucon – ihan vaan, koska Mats Strandberg. 

Åcon 11 – jokaisen vuoden pakollinen kuvio. Vahtimassa nuorisoa.

Finncon – d'uh. Menossa mukana, tehdään Teron kanssa jotain "yllättävää".

Fantasticon – jäi väliin tänä vuonna, mutta nyt toivon mukaan ei. Åconin oloinen Swecon-versio. Suosittelen!

Icecon? – Islanti.

Melkoinen lista joka tapauksessa ja tuo Icecon vielä enemmän kuin kysymysmerkki, mutta kivahan se olisi Islanti ja ainakin Reykjavik käydä katsomassa. Asiaan vaikuttaa tietysti myös se, että aikomuksena olisi myös käydä jossain lämpimässä ja jostain syystä matkailu ei ole ihan ilmaista, etenkään jos matkaa tekee hiemankaan pidemmälle. Tai lämpimään. 

Tuohon kun vielä lisää ainakin yhteistyökokouksen, pari Wanha Herra toiminnallisuutta ja Vammalan Vanhojen Kirjojen Päivien riennot, niin johan ne lomapäivät alkavat olla kortilla loppuvuodesta. Mikäs sen somempaa.