Posted by jukkahoo
Huomasin taannoin, että Netflixiin oli ilmaantunut In from the Cold, mutta jostain syystä päättelin erheellisesti, että kyseessä olisi ollut John Le Carrén kylmän sodan aikaiseen agenttiromaaniin perustuva "samanniminen" elokuva vuodelta 1965. Jonka, kuten toki elokuvankin, nimi on The Spy Who Came In from the Cold ja joka on osa Le Carrén Smiley-tarinoita, joista olennaisin esimerkki on mestarillinen Tinker. Tailor, Soldier, Spy, koko lailla missä tahansa muodossa: kirjana, tv-sarjana tai muutaman vuoden takaisena elokuvana.
Jälkituotannossa saan huomata, että "muutama vuosi" on jälleen kerran yli 10 vuotta. Tomas Alfredsonin TTSS tuli jo 2011. Aika rientää.
Mutta tällä kertaa oli siis kyse tuoreesta (so. 2022) tv-sarjasta, jonka nimi on tietenkin samalla kylmän sodan retoriikkaa ja samalla homage Le Carrén teokselle. Elämme tätä päivää, jossa new jerseyläinen kotiäiti Jenny saapuu Madridiin tyttärensä Beccan taistoluistelujoukkueen mukana osallistumaan maailmanmestaruuskisoihin(!). Tarina lähtee saman tien melko huolella liikkeelle, kun CIA:n operatiivi kaappaa Jennyn ja väittää tämän olevan legendaarinen neuvostoliittolainen salamurhaaja "Kuiskaaja", Anya Petrova. Näin tietenkin on ja Jenny/Anya suostuu avustamaan CIA:n heeboja, koska muuten suuntana olisi valtion majoituspalveluihin tutustuminen ja tyttären sosiaalisen elämän kokonaisvaltainen kurjistaminen.
On tavallaan melkoisen mielenkiintoista, miten In from the Cold on samaan aikaan vauhdikas ja staattinen. Se on myös nokkela, hauskahko, oivaltava, mutta myös tönkkö, huonosti näytelty ja budjetiltaan melko vaatimaton. Ja pahimmillaan se antaa erittäin voimakkaita eurooppalaista tv-yhteistyöviboja, joka on aina ollut vähemmän toivottava asia.
Sarja lienee kuvattu aika lailla Espanjassa ja iso osa näyttelijöistä on todennäköisesti paikallisia, mitä nyt mukaan mahtuu aika monta venättä äidinkielenään murtavaa. Mikä ei ehkä erityisen ihmeellistä ole, ottaen huomioon, että tässä ollaan kuitenkin tekemisissä idän suurvallan eri aikakausien kanssa. En tosin oikein ymmärtänyt, millä perusteella porukat juttelivat toisilleen englantia, espanjaa, venäjää, kiinaa jne, kun kieli vaihtui samassa kohtauksessa, ihan aiheesta tai puhujasta riippumatta. Toisaalta kielen vaihtelu toi kohtauksiin toisinaan aika lailla lisää pontevuutta.
Juoni ei ole kummoinen, espanjalainen äärijärjestö aikoo tappaa pääministerin, CIA:n tyypit pyrkivät estämään tämän Anyan avulla, mutta mys paljastamaan taustalla häärivän rikollisnero Gideonin, jonka henkilöllisyys ei pitäisi sarjaa muutaman osan katselemisen jälkeen pitäisi olla kenellekään yllätys. Tarinaa höystävät takaumat Anyan "uran" alkuun, jossa hän kokee niin surua kuin murhetta, tuskasta ja pahemman laatuisesta fyysisetä kivusta puhumattakaan. Tämä on aika väkivaltainen sarja ja sen toimintakohtauksissa on tiettyä brutaalia uskottavuutta. Jota lisää se, että sarjan päähenkilö Anya (Margarita Levieva) esittää kylmää salamurhaajaa ja ahdistunutta äitiä melko onnistuneesti. Kaiken väkivallan ja salamyhkäilyn ohessa sarja on aika voimakas perhekuvaus äideistä ja tyttäristä. Tunneskaala liikkuu kivasti moninaisiin suuntiin.
In from the Cold ei ole täydellinen, mutta se pysyy yllättävän hyvin kasassa, jopa aivan hassujen Europol-osioiden, taistoluistelun MM-kisojen (hah!) ja voimallisesti vastenmielisen miespääosan (kelpo limanuljaska Cillian O'Sullivan) yrittäessä parhaansa saadakseen katsomiskokemuksesta mahdollisimman hömelön. Lopussa annetaan ymmärtää, että ei tämä ollut tässä, mutta olisin kohtuullisen yllättynyt, jos tämä saisi jostain rahoitusta toiselle kaudelle. Sitä paitsi sarjan viimeinen kohtaus on tarkemmin mietittynä erinomainen.
Ai niin, tämä on myös scifiä/supersankarisarja, Anya pystyy nimittäin muuntumaan keneksi tahansa, kunhan hän koskee tätä ja "saa" tällä tavalla kohteen DNA:n itseensä ihokosketuksen kautta. Ja osaahan hän myös muuttua näkymättömäksi hieman kameleontin tavoin.
Päivän juoma on Hiisi-panimon Lempo White Grape Sour. Oma suhteeni Hiiden oluisiin on ollut vähemmän onnellinen, kaikki tätä aiemmat tarjoamukset ovat olleet jonkinlaisia pettymyksiä, mutta tämä 3,5%:n hapanjuoma on oikein mainio. Raikas ja happamuudeltaan ei sieltä ärhäkämmästä päästä, mutta ei aina tarvitsekaan. Kyllä tätä toisenkin pullollisen joisi.
Eating Muffins 
