Poste by jukkahoo

Tämän päivän juoma on Antons Lingon Lång Drink. Eli puolukkaa kera ginin ja sihiveden.

Eikä tämä nyt hullumpaa ole, mutta ehkä se puolukka on vaan sen verran hapan marja, että näin ilman shugaaria se ei ole ihan niin suotuisa janojuoma. Kokeilemisen arvoinen, mutta ei tätä välttämättä pullollista enempää tämän paliskunnan karkeloissa tulla näkemään. Sari olisi kaivannut lisää makeutta ja sama vaiva Rahikaisella. 

Tänään kirjailin isomman tekstin musiikista ja samalla uppouduin näiden eri yhtyeiden musiikkiin, löytäen siten taas erinäisen määrän uutta mielenkiintoista nykypoppista. Ja kun kirjoitan poppista, tarkoitan tietysti musiikkia ihan kokonaisvaltaisesti, jos kohta aika lailla harvoin päädyn kuuntelussani erityisen klassiseen (ellei se ole sitten hieman synkopaattista tai muuten vaan outoa huminaa) tai iskelmään, humppaan, jazziin tai erityisen äänekkääseen metalliin, listapopista nyt puhumattakaan. Höpötystä kuuntelen sujuvasti, jos se on Raptori tai Die Antwoord. 

Olen ollut aika pitkään kohtuullisen maltillinen uudemman musiikin suhteen, koska oma Kultainen Aikani on tietenkin 80-luvun alku, joten erilainen syntsaputputus ja muu aikakautensa indiemusiikki muodostaa leijonanosan kuuntelemastani musiikista. Aika harvassa on se modernin listapopin edustaja, jonka sävelkuvioita lähtisin etsimään tai aktiivisesti kuuntelemaan. En nyt ihan heti keksi yhtään, mutta olen varma että joku, jostain. Ehkä.

Sen sijaan hieman vähemmän listoilla ilakoivat tämän päivän artistit, joihin voi törmätä lähinnä netin syövereissä tai Spotifyn satunnaisissa suosituksissa, ovat kiinnostavia. Kuten vaikka Islannin ylpeydet Kaelan Mikla, GDRN tai Samarís, tai Etelä-Amerikan RAKTA, Sagán ja Sexores, saati sitten Irlannista ponnistavat Dae Matrona, Pillow Queens tai Æ MAK. Tai FKL, Hatchie, Goat Girl, Warpaint tai Purity Ring. The Dø on kotimainen tuote, mitä nyt koskettimia hakkaa hassu ranskalainen. Ihastuttavan kauniita, outoja, rokkaavia, eteerisiä ja jollain tavalla omintakeisia artisteja, joiden kuuleminen on näinä päivinä ollut ihan helkatan rentouttavaa, jopa silloin kun se rytmi käy aika yhdellätoista ja älämölö huutaa ämyreistä.

Menihän tämänkin lyhyen tekstin kirjaamisen kohta kuusi tuntia. Musiikki se on sitten metka keksintö. Suosittelen kaikille.