Eating Muffins

Posted by Sari

Minäkin olin siinä isossa animetapahtumassa jossa oli
SF-ohjelmaa ja olen siitä jo eri foorumeilla avautunut jopa niin että välillä
vähän hirvittää. Pölyn nyt vähän laskeuduttua ajattelin jonkinlaisen
coniraportin vääntää. Se pakollinen ensimmäiseksi: Tampereen conitea teki
hyvää työtä. Oikeasti. Se mitä minä conista näin ja koin todisti
siitä että juttuja oli mietitty, toteutukseen panostettu ja homma toimi. Aina
toki on ongelmia joihin ei osata varautua, ongelmia joihin on varauduttu mutta
joille ei mitään mahda ja pieniä notkahduksia ja nitkahduksia toteutuksessa. Ne
kuuluvat vapaaehtoistapahtuman luonteeseen ja vaikka niistä sopii huomauttaa
(varsinkin jos on parannusehdotuksia), niitä tulee aina tapahtumaan. Eli tässä
hengessä:

Minulla, niin kuin varmaan kaikilla fandom-aktiiveilla
tuppaa olemaan kolmenlaisia conikokemuksia. Viimeksi Helsingissä ei kauheasti
conissa ennättänyt käydä: olin turistioppaana, parissa paneelissa,
salivänkärinä pari tuntia ja lopun aikaa vänkäröin juoksutyttönä Jukalle ja
paimensin ruåtsalaisia conivieraita. Itse coni jäi katsojana aika lailla
kokonaan katsomatta. Muualla olen yleensä ollut esiintymässä ohjelmassa tai
kahdessa ja aputyttöillyt herraHoolle joten näitäkin coneja olen lähestynyt
enemmän tekijän näkökulmasta kuin kävijän, vaikka aikaa on jäänyt paremmin
ohjelman seuraamiseen ja terassilla hengaamiseen.

Tänä vuonna ekan kerran pitkään aikaan olin paikalla vaan
katsojana. Me matkasimme Tampereelle jo torstaina. Kävimme poimimassa Mekun
joka oli ollut tutkijatapaamisessa ja matkasimme 90 kilsaa itäkoilliseen Teemun
mökille grillattiin ja saunottiin suomalaiskansallisen asiaankuuluvasti. Mekku
purkasi tutkijatapaamisen antia. Itse kun en ole spefitutkija en ole koskaan
tapaamiseen osallistunut vaikka aiheet usein kiinnostaisivatkin. Minusta olisi
kovasti kivaa jos tutkijatapaamista voisi kehitellä niin että
feedback-sessioiden lisäksi siihen kuuluisi yleisölle avoimia paneeleita ja
esitelmiä. On varmasti muitakin harrastajia joiden omat tutkimusintressit tai alat
eivät natsaa niin että olisivat paperia esittämässä, mutta joita kiinnostaisi
kuunnella vähän teoreettisempaa pohdintaa genren tiimoilta. Ja koska Helsingin
coni lähtökohtaisesti tullee olemaan kolmipäiväinen tämä on ehkä vähän turha
huomio mutta tulevaisuutta ajatellen perjantain ohjelma pitäisi olla
ohjelmakartassa siinä missä lauantain ja sunnuntainkin.

Perjantaina kuten Jukka totesi sukuloimme Kangasalla ja
päädyimme Tampereelle vasta illalla Telakalle seuraamaan Finncon-kamppenia ja
tapaamaan muita kaupunkiin eksyneitä fandomin edustajia. Hauskaa oli, paikka
oli mukava ja ruokalistakin testanneiden mukaan toimiva. Alkoholiton olutkin
oli ihan juotavaa. Myös kunnioitukseni ralliajajia kohtaan nousi huomattavasti
kun köröttelin matkalla majapaikalle noin 40 kilometrin tuntivauhdilla entistä
Ouninpohjan pikataivalta joka poistettiin Suomen rallin ohjelmasta liian
nopeana kun keskinopeudet kohosivat 130 km/h tietämille. Illan päätteeksi
leikkailin kaasulampun valossa James Liptonille kysymyksiä. Kovin idylistä.

Lauantai olikin sitten jo vähän toinen juttu. Minähän
tunnetusti olen se spefifandomin paha natsi jolle paikalle sankoin joukoin
ilmaantuneet teinit aiheuttavat verenpainetta ja totaalisesti tappavat kaiken
coni-ilon. Tämä nyt lähtökohtaisesti johtuu siitä että minä en pidä lapsista en masse, liikkuivat ne sitten pukautuneina Narutoiksi, stormtrooppereiksi
tai sitten ihan vaan t-paidassa ja farkuissa. Minä en myöskään tykkää karnevaalimeiningistä
conini käytävillä. Pukuilu on kivaa – naamiaisissa. (Mutta minä siis edustan
vaan ja ainoastaan itseäni ja kellekään ei ole mitään velvollisuutta tehdä
sellaista conia jonka minä haluan. Fandom on iso ja toivottavasti pystyy
rakentamaan jonkinlaisen kompromissin jossa yksi näkemys ei nykymenon tapaan dominoi
vaan niin me tylsäilevät akateemiset pilkunnussijat, pukuileva hubajengi kuin
myös tylsä pukuileva akateeminen hubajengi kaikki tuntevat olonsa kotoisaksi.)

Mutta takaisin asiaan. Eli lauantaina Tampere-talo oli
tupaten täynnä ja meteli ja meno sen mukainen. Aamupäivällä yritin pariin
paneeliin mutta kulkeminen oli hankalaa, salit oli täynnä ja kun oma kypsyys ja
aikuinen avarakatseisuus ilmeni lähinnä haluna ruveta tönimään tietä tukkivia
poseeraajia, vetäydyin nopeasti yläkertaan ja korkkasin sen ekan lonkeron jo
dekadentisti varttia ennen puolta päivää. Syömässä kävimme Mekun ja Markon
kanssa ja ennätin jopa hetkeksi yhyttää Jukankin. Iltapäivä sujui aamupäivän
tapaan yläkerrassa ihmettelemässä conin nykymenoa. Kakkoskerrokseen piipahdin
hakemassa Likeltä lisää Reynoldsia ja ihailemassa Helsingin conitean TARDISta.
Oli muuten aivan mahtava kuten koko tiski. Päivän päätteeksi päätin ravistautua
irti apatiasta ja mennä katsomaan ohjelmaa. Yritys oli hyvä mutta katsomon
sijaan päädyin käännösfantasiasta ja kustantamisesta keskustelevaan ohjelmaan
panelistiksi.

Illalla tuli taas todettua se että ei ne baarit koskaan usko
a) kuinka paljon meitä on ja b) että me oikeasti juodaan aika paljon olutta ja
siideriä. Väkeä oli Telakalla sen verta paljon että jalat ennättivät seisoessa
jo väsyä ennen kuin lopulta se yläkerran hiljainen puoli saatiin auki. Ja
yllättäen heti kun istumaan pääsi alkoi smoffaaminen – eipä conissa paljon
muusta tullut puhuttua kuin Finnconin tulevaisuudesta. Takaisin majapaikkaan
päädyimme joskus yhden jälkeen ja menimme pesemään iltabileiden hiet ihanalla
yöuinnilla.

Sunnuntaina oli hiukan väljempää mutta alempiin kerroksiin
uskaltautuminen ei edelleenkään innostanut joten hengasin lähinnä yläkerrassa
jonka aitopaikalta saattoi mainiosti katsoa vaikkapa Jordan-lätkää. Jottei
pääsisi unohtumaan miltä tuo siippa näyttää, kävin katsomassa myös
fandom-kuisin josta propsit Samanthalle ja Keijolle, ja vielä suuremmat
sellaiset Aleksille. Ohjelmanumeron voisi vetää uusiksi vaikka 2010 niin että
vetäjällä on matskutkin mukana, ehkäpä audiovisuaalisin avuin toteutettuna.
Kotiin lähdettiin heti sen jälkeen kun oltiin laulettu niin kovaa kun kurkusta
lähti kiitokset Kisulle, aplodeerattu koko conitealle ja Helsingin
triumviraatti oli saanut sementtisankonsa takaisin.

Joten kiitokset Kisulle ja Karolle, Sandille ja turvamiehille,
Liisalle, ohjelmavastaaville, Ellalle ja Ompulle, ja muille kohtaamatta jääneille työn raskaan raatajille Mutta minun puoleltani kyllä hyvästit tämänmuotoiselle Finnconille.
Ensi vuonna ajattelin käyttää energiani valituksen sijaan tekemällä conia mahdollisimman
paljon ja mahdollisimman positiivisella asenteella, mutta mikäli Finncon jatkaa
siitä eteenpäin nuorisotapahtumana, taitaa se jäädä minulta tulevaisuudessa
väliin.

Pari kuvaa löytyy flickristä