Posted by Sari
Hesarin lukupiirissä on herännyt keskustelua meistä kotimaista kirjallisuutta karttavista yksilöistä. Ja muutama keskustelija on heittänyt sielläkin kehiin mutatis mutandis otsikon argumentin. Ja totta siinä on toki jos nyt ei toinen puoli niin ainakin hiukkanen. Aina on se mahdollisuus että otos ei ole tarpeeksi kattava muodostamaan perusteltua mielipidettä asiasta tai kolmannesta.
Minä en pidä suomenkielisestä (proosa)kirjallisuudesta koska kokemukseni mukaan se on arkista, synkkää, miehistä, kielellisesti suoraviivaista, karttaa tietämisen iloa eikä pysty luonnollisesti kuvaamaan suomen kielen puherekisteriä. Haluaisiko joku vinkata suomalaisia romaaneja joista saattaisin pitää?
Eating Muffins 