Posted by jukkahoo
Ja tällä kertaa kotimaisista kielistä sillä tutuimmalla!
Olen viikonlopun jäljiltä ollut hieman kröhimiskunnossa. Kurkussa on limaa, eikä maailma maistu aivan normaalilta, mutta uskoakseni kyseessä ei ole mikäänsen vaarallisempi tauti. Tämä vain kaikille tiedoksi jottei tule sanomista siitä, ettei näillä sivuilla puhuta enää vakavista sairauksista.
Luin joka tapauksessa loppuun Bernard Knightin Sanctuary Seeker -romaanin. Kyseessä on herran ensimmäinen Crowner John -teos ja lisää on vuosien varrella tullut (kohta kymmenisen kappaletta). Olen jo aiemmin tutustunut miekkoseen kolmen Crowner John -romaanin avulla ja on tilinpäätöksen aika.
Crowner John (De Wolfe) on “coroner” eli eräänlainen kuolemansyyntutkija/vallesmanni, joka asuu Exeterissä Richard Leijonamielen aikaan. Entinen ristiretkeläinen ja Rikun uskollinen kannattaja ei kuitenkaan ole alueen ylin rikosoikeudellinen päsmäri, vaan tätä virkaa ylläpitää ikävä sheriffi Richard De Revelle, joka on myös Johnin lankomies. Ja prinssi Johnin kätyri. Kummalliselta vaikuttava kaksois-poliisivoimat asetettiin voimaan Leijonamielen huidellessa maailmalla, kun tätä ennen oli Juhana (omaa sukua Plantaget, myöh. Maaton) pyrkyröinyt keräämään kermoja päältä, tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin vähentää korruptoituneiden sheriffien valtaa, mutta mikäli tässä historiallisessa romaanissa on edes siteeksi totuutta mukana (ja yleensä näissä sen verran on aina), niin ainakaan “coronereille” ei annettu aivan liikaa näitä voimavaroja toteuttaa uutta lakia. Crowner Johnillakin on oikein yksi apulainen, Gwyn ja kirjuri Thomas De Payne.
Johnin ja sheriffin välinen ristiriita/viha ja samalla siitä syntyvä Leijonamieli/Juhana-skisma on vain yksi monista vastakkainasettelu-teemoista joita näissä kirjassa vilisee. Johnin avioliitto ei ole niitä onnellisempia, mutta toisaalta John harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita aika vapaalla kädellä. Gwyn ja Thomas ovat jatkuvasti toistensa kimpussa (lähinnä sanallisesti, sillä siinä missä Gwyn on jättimäinen soturi (ja entinen ristiretkeläinen hänkin) niin Thomas on hintelä kyttyräselkäinen ex-pappi, jolle tuli hieman kiire lähteä kirkon helmasta hieman liian suuren lähemmäisenrakkauden takia. Yllättäen ongelmia on niin saksien ja normannien välillä kuin myös aatelisten ja alempien luokkien. Crowner John on tietenkin normanni ja ilahduttavaa kyllä, ei mikään poliittisen korrektiuden nimissä vähemmistöjen ymmärtäjä, vaan yleensä aika lailla sopivasti normanni-ylimyksen oloinen kukkoilija.
Sanctuary Seekerissä etsitään selkeästi Pyhältä maalta kotiin palanneen ristiretkeläisen murhaajaa. Johnin ja sheriffin välille syntyy tässä sarjan avauksessa jo melkoinen kuilu, sheriffin kiduttaessa ties ketä syyllisenä ja ummistaessaan silmänsä täydellisesti seutukunnan silmäätekevien ilmeiseltä syyllisyydeltä. Ikävä ihminen, ja siksi ehkä niin herkullinen “roisto” tälle sarjalle. Knight kertoo mukavan onnistuneesti ihmisten ja alueen historiaa. Voisi luulla, että tämä olisi sarjan vaikkapa kuudes teos. Taustat tulevat esille hyvin ja myöhemmissä kirjoissa sama tahti jatkuu. Mutta.
Ikävä kyllä näitä kirjoja ei kyllä jaksa lukea tätä enempää, tai ainakin minä saavutin saturaatiopisteen tämän kanssa. Tarinoiden kaavamaisuus alkoi neljän rosmkun jälkeen olla selvillä: tapahtuu rikos (useimmiten murha; jos ei alussa, niin jossain välissä kumminkin) ja Crowner John ryhtyy etsimään syyllistä, sheriffi sabotoi hänen yrityksiään ja vangitsee viattoman syyllisenä, John riitelee vaimonsa kanssa ja norkoilee majatalossa uhkean Nessa-emännän kanssa, keksii syyllisen jne. Välillä Gwyn ja Thomas yrmeilevät ja jonkun pienen kylän asukkaat saavat sakkoja, koska eivät ole metelöineet tarpeeksi kuolleen takia (“failing to raise ‘hue and cry’“). Suositellaan yksittäisenä viihdepläjäyksenä, eikä toinenkaan vielä pahaa tee. Hyviä henkilöhahmoja ja ajankuvaa.
Eating Muffins 