Posted by jukkahoo
Tämä voi mennä melankolisen tai absurdin puolelle, mutta kirjoitettakoon silti.
Minä en pidä häviämisestä. Minä vihaan häviämistä. Itse asiassa "vihaaminenkin" lienee hieman alakanttiin osuva kommentti. Minä inhoan sydämeni pohjasta häviämistä. Inhoan ja vihaan. Henkilökohtaista ja kannatuksellista häviämistä.
Minä olen huonoin tuntemani häviäjä. Olen aina ollut. Lapsena, nuorena, aikuisena, nyt. Aina. Aion jatkaa huonona häviäjänä.
Tappio on karvain mahdollinen kokemus elämässäni. Se on menettämistä. Muutkin menetykset ovat pahoja, mutta onneksi olen vielä säästynyt niiltä pahemmilta. Näitä lienee tulevaisuudessa tulossa, siitä pitänee elämä ja luonnon kiertokulku huolta. Viimeksi mainittu yritti viime syksyllä, mutta otti sitten kehätuomari keskeytyksellä hienoisesti kuonoonsa. Tähän mennessä ne kirpaisevat menetykset ovat tulleet kärsityistä tappioista. Tappioita on tietysti monenlaisia: on hieman helpommin sulatettavia tappioita, sellaisia joissa yritystä ja uskoa on ollut loppuun saakka; on niitä, joiden tunnustamisen voi hyväksyä aika pian, koska niin nyt vain kävi; ja sitten on niitä, joita ei voi kerta kaikkiaan sisäistää. Niin kuin nyt esimerkiksi tänään, kun HIFK hävisi ratkaisevan välieräkamppailun Oulun Kärpille. Jatkoajalla. Alivoimalla.
En nyt halua käydä kertaamaan, miksi minusta tämä tappio olisi voitu välttää tai kuka on syyllinen. Tässä vaiheessa moinen ei kerta kaikkiaan enää ole olennaista. Ainoa tosiasia on, että Suomen mestaruuden ratkaisevat joukkueet, joiden peli parhammillaan on todella kaunista ja hienoa jääkiekkoa, mutta joiden yleinen pelikäsitys ja esittämä kuva jääkiekon tulevaisuudesta Suomessa on sellainen, joka yksinkertaisesti johtaa lajin tylsistymiseen ja maajoukkueemme jatkuvaan alamäkeen. SM-liigassa pelataan yleisellä tasolla aika kelvotonta kiekkoa, jossa esim. tämän kauden aikana näkemieni otteluiden yleinen taso on ollut play-offseja lukuunottamatta sellaista sontaa, että pahaa tekee.
Tuomarit, tuo rakastettu ammattikunta, eivät tätä kisaa (HIFK vs. Kärpät) ratkaisseet. Maalit sen ratkaisivat, ja niitä jyrsijät tekivät yhden ratkaisevan maalin verran enemmän (muutenhan maalit menivät meidän eduksi 15- 11). Tuomarien toiminnasta jokainen saa ja voi olla omaa mieltä. Levonen oli tänään ihan hyvä, Favorin perjantaina Helsingissä ratkaisevilla hetkillä luokattoman huono. Pilli on ihan sitä varten että siihen puhalletaan kun on aihetta, oli rikkeen tekijä sitten meidän tai niiden mies. Muuten olen aika lailla samaa mieltä kuin HS:n kolumnisti tänään: miten ihmeessä pleikkareissa on eri säännöt kuin runkosarjassa? Missä muussa urheilulajissa on näin?
Enough. Oletan että pitämäni ihmiset ymmärtävät tilanteen merkityksen minulle ja toimivat järkensä valossa ja vaistonsa ohjaamina. Muista ei ole niin väliä.
Eating Muffins 